Melan valinta

 

Melan valinta

 

Yksinkertaisin ohje melan valintaan on usein paras: Marssi asiantuntevaan melontaliikkeeseen, jossa myyjä auttaa valitsemaan Sinulle parhaiten sopivan melan tai muutaman vaihtoehdon, joita koemelomalla oikea mela löytyy erittäin suurella todennäköisyydellä! Koemelonnssa tulee käyttää omaa tai mahdollisimman vastaavaa kajakkia / kanoottia ja meloa eri meloilla lyhyitä lenkkejä useita kertoja peräkkäin.

 

Jos haluat pohtia asiaa teoreettisemmin (tai testata myyjän asiantuntemusta), seuraavasta voi olla paljon apua. Keskitymme nyt ensialkuun kajakkimeloihin, kanoottimelan valintaan paneudumme myöhemmin. Kanoottimelankin valinnassa Timo auttaa mieluusti p. 040 58 24 651.

 

 

Melan pituus

 

Melan sopivaan kokonaispituuteen vaikuttaa eniten kajakin leveys melonta-alueelta, istuinkorkeus ja kajakin korkeus, melontatyyli ja -laji, lavan muoto ja oma tottumus. Myös melojan mitoilla on merkitystä, mutta muut tekijät yhdessä vaikuttavat selvästi enemmän.

 

Mitä pystympi melontatyyli, sitä lyhyempi mela. Mitä lyhytkestoisempaa melontaa, sitä lyhyempi mela. Pysty tyyli on Suomessa yleistynyt nopeasti, ja sen myötä melat ovat lyhentyneet. Pysty tyyli on tehokas lyhyemmillä lenkeillä. Perinteisesti ajatellaan, että merimelonnassa matalampi tyyli on suositeltavampi ja vaatii pidemmän melan, mutta yhä suurempi osa merimelojistakin on lyhentänyt melaansa ja siirtynyt pääosin pystympään tyyliin ja opetellut tarpeen mukaan melomaan matalallakin tyylillä tuolla lyhyemmällä melalla.

 

Matalan tyylin meloissa on tyypillisesti pidempi ja kapeampi lapa, mikä kasvattaa melan kokonaispituutta vaikka varren pituus pysyisi samana. Agressiiviisissa pystyn tyylin meloissa on lyhyt ja leveä lapa, mikä vaikuttaa päinvastoin.

 

Suomessa tyypillisiä pituuksia:

- Kapeat meri- ja retkikajakit, pysty tyyli, lyhyt ja leveä lapa, pituus 200-215.

- Kapeat meri- ja retkikajakit, matala tyyli, pitkä tai lyhyempi kapea lapa, pituus 210-230.

- Leveät kalastuskajakit, SOT kajakit yms. 240-260.

- Ns. yleiskajakit, pystyhkö tyyli, 210-220.

- Jokikajakit, yleensä lyhyt ja leveä lapa, 195-210.

- Koskikajakit, koskenlasku ja koskimelonta 194-200.

- Koskikajakit, freestyle, 190-196.

 

Suomessa on menty etujoukoissa mitä melojen lyhyyteen tulee. Välillä aikuistenkin koskimeloja myytiin jopa alle 190 senttisinä, mutta nyt melat ovat taas aavistuksen pitenemässä, tai sanotaan että lyheneminen on päättynyt toistaiseksi.

 

Itse melon 95% kaikesta koskikajakilla ja merikajakilla tapahtuvasta melonnasta 196-197 senttiä pitkällä leveälapaisella melalla. Se on useimpien mielestä vähän pitkä koski- ja etenkin freestylemelaksi minulle, ja auttamattoman lyhyt retkimelaksi. Mutta olen pärjännyt. Viime syksynä sain meloa testimielessä poikkeuksellisten asiantuntevien silmien alla uuden merikajakin protoa eri mittaisilla meloilla. Lyhin mitä löytyi oli 200 ja pisin minkä huolin 215. Jochen ja Klaus Lettmann, maailman luokan melojia ja tunnettuja melasuunnittelijoita molemmat, analysoivat melontatyyliäni ja melan pituuden vaikutusta tuloksiin. Tuomio oli selvä, suosittelivat ehdottomasti vähintään 210 pitkää melaa merikajakkiin, kaksi metrisellä kierrosnopeus kasvaa liian suureksi ja melan vedon pituus jää alle optimin. Uskon heitä, ja seuraava retkimelani on varmaan 205 tai jopa tuon 210, mutta tuskin pidempi. Silti saavutin, ehkä alitajuisesta uhmakkuudesta tai tottumuksesta johtuen, hitusen parempia huippunopeuksia lyhimmällä kaksimetrisellä melalla….

 

 

Lapakulma

 

Yleisin lapakulma Suomessa tänään on 30-60 astetta. Lettmannin mukaan ihmisen fysiologian, melontaergonomian ja monen muun tekijän summana optimi lapakulma on 55 astetta, kun käytetään melana mutkavartista Ergo Pro melaa. 45 astettakin on ihan hyvä, mutta pienemmät lapakulmat heikentää eteenpäinmelontaa ja melontaergonomiaa ainakin kyseisellä melalla eteenpäin melottaessa…

 

Ratamelonnassa käytetään perinteisesti lähes 90 asteen kulmia, jolloin ilmassa oleva lapa on kajakin suuntainen eikä hidasta menoa. Eskimomelojen perinteinen lapakulma on nolla. Toki melontatyylikin eroaa aika lailla.

 

Vuosia sitten retkimeloissakin 80-85 astetta oli yleinen, mutta viimeaikoina yleisin on ollut 60 astetta. Aika moni retkimeloja päätyy nykyään 45 asteeseen, osa jopa 30 asteeseen. Retkimeloissa isoja lapakulmia perusteltiin pitkään ja osin edelleen ratamelonnan tyylisin perustein, eli ilmassa olevan lavan kajakin suuntaisuus vähentää sen tuuliherkkyyttä. Pätevä peruste yhä, etenkin jos meloo pystyllä tyylillä ja enimmäkseen vastatuuleen. Todellisessa retkimelonnassa pienempi lapakulma tuo useimmille enemmän etuja kuin haittoja, ja todellisilla retkillä tuppaa tuulemaan milloin mistäkin, ei aina suoraan edestä.

 

Koskimelonnassa yleisin lapakulma on 30 astetta, osa aiemmin aloittaneista suosii edelleen 45-60 asteisia meloja, ja osa freestylemelojista pitää parhaana 15 asteen lapakulmaa. Nolla asteisa koskimeloja myydään todella vähän, ja useimmille melonta nolla asteisella tuntuu oudolta, mutta ei se kiellettyä ole, jos hyvältä tuntuu.

 

Osittain lapakulman merkitystä myös liioitellaan. Osa kilpamelojista vaatii tietyn kulman asteen tarkkuudella, se heille sallittakoon, mutta osa kilpamelojista omistaa useita melojia eri lapakulmilla eikä koe siirtymistä melasta toiseen mitenkään ongelmallisena. 

 

Olen lämpimästi suositellut melontaseuroille säädettävällä lapakulmalla varustettujen melojen hankintaa seurakäyttöön, jolloin lapakulmien sopivuutta omaan melontaan pääsisi rauhassa testaamaan. Moni seura on vastannut myöntävästi, kysy omasta seurastasi! Tai tule meille testailemaan!

 

Toki omaankin käyttöön voi hankkia säädettävän melan, se maksaa vähän extraa muttei paljoa, ja teknisesti yhä useammat säätövarret ovat jo varsin luotettavia ja kestäviä. Hyvä vaihtoehto siinä vaiheesa, kun olet ohittanut halpismela vaiheen, mutta et vielä halua sijoittaa huippumelaan. Omassa kaupasamme juuri keskihintaisissa meloissa säätövarsi on erittäin suosittu.

 

 

Melan varsi

 

Suoran ja mutkavarren kannattajia löytyy kaikista melojaryhmistä. Perinteisesti melan varsi on suora. Mutkavarsia on monenlaisia ja ne voidaan jakaa kahteen pääryhmään. 

 

Neutraalit mutkavarret vaikuttavat lähinnä ranteen asentoon, usein sitä verrataan polkupyörän tankoon. Mutka asettaa ranteen luontevampaan asentoon. Tällä perusteella osa melojista kokee neutraalin mutkavarren auttavan ja ennaltaehkäisevän ranneongelmia. Vasta-argumentin mukaan kyse on enenmmän virheellisestä melontatekniikasta, ja mutkavarsi saattaa siirtää ongelmat ranteesta kyynär- tai olkapäähän. 

 

Agressiiviset mutkavarret, joissa ranteen asennon muutoksen lisäksi melan lapa viedään eteenpäin kuvitellun suoran varren linjalta, lisäävät eteenpäin melonnan tehoa pidentämällä melan vetoa sen alkupäässä. Nämä ovat suosittuja esim. slalom melonnassa ja kasvattavat suosiotaan myös koski- ja marathon melonnassa ja osin myös retkimelonnassa. Negatiivisina puolina esim. freestylemelonnassa osa kokee näiden olevan kömpelömpia ja hitaammin reagoivia, tällainen mela käyttäytyy neutraalin verrattuna vähän eri tavoin taaksepäin meloessa eteenpäin melontaan verrattuna.

 

Aiheellisesti voidaan myös väittää, että mutkavarsi on kuriositeetti jos melontatekniikka on kunnossa, melan perusdesign onnistunut ja meloja on terve. Monille siitä voi kuitenkin olla apua. Mutta jos et sitä osaa kaivata, kannattaa muistaa myös, että mutkavarsi on aina kalliimpi, tyypillisesti noin 100 euroa…

 

Itse olen melonut agressiivisella mutkakavarrella kymmenen vuotta, ilman ongelmia, mutta en koe vieroitusoireita meloessani suoralla varrella. Ykkösmelani on mutkavartinen, kaikki muut yleensä käyttämäni suoria. Ratamelonnassa mutkavarsia ei näe, joten sen mahdolliset edut liittynevät sittenkin enemmän melontatuntumaan ja tottumukseen. Meidän myymissä meloissa mutkavarsi on suhteellisen yleinen kalleimmissa koskimeloissa, retkimeloissa erittäin harvinainen.

 

Toinen kestokeskustelun aihe melan varresta on sen pyöreys / ovaalisuus. Ovaalin varren idea on ensisijaisesti auttaa melaa pysymään oikeassa asennossa. Ajatus on, että melan varren ovaali muoto kiinteän (useimmiten oikea) käden puolella auttaa melojaa pitämään melan oikeassa asennossa ja hahmottamaan lavan asennon. Samaa tavoitellaan ns. otepalolla, joka on pyöreään varteen liitetty melan paksunnos.

 

Ovaalius / otepalko voi auttaa melonnan alkuvaiheessa hahmottamaan melan asentoa esim. eskimokäännöksen harjoittelussa. Vastakkaisen näkemyksen mukaan se voi hidastaa todellista oppimista, koska melan asento tulisi oppia tuntemaan siitä, miten melan lapa vastaa veteen, miten se ”pitää”, eikä otepalon avulla. Saman voi yhdistää myös perusmelontatekniikan oppimiseen. Otepalko voi auttaa saavuttamaan kohtuullisen tuntuman siiihen, että mela on suunnilleen oikeassa asennossa. Mutta voi hidastaa sen tuntuman oppimista, jolla lapa saadaan ihan oikeaan asentoon. Tämä kannattaa etenkin aloittelevan melojan pitää mielessä. Muutoin voi valita sen mikä omaan käteen hyvältä tuntuu.

 

 

Melan materiaalit

 

Puu on perinteinen melamateriaali, ja sillä on monia etuja. Puu- ja puukomposiittirakenteisia meloja on maailman markkinoilla suht runsaasti, mutta toteutustavasta rippuen ne ovat karrikoiden joko liian halpoja tai liian kaliita. Palataan niihin omana juttunaan ja keskitytään nyt Suomen markkinoita dominoiviin materiaaleihin.

 

Alumiini on yleinen melan varren materiaali edullisemmissa meloissa. Se on suhteellisen jäykkä ja kestävä. Alumiinivarren ominaisuuksiin vaikuttaa oleelisesti käytetty materiaalivahvuus ja laatu ja varren pinnoitus. Huonoimmillaan se on kylmä ja heikko, parhaimmillaan halvinta lasikuituvartta kestävämpi ja ihan yhtä mukava kädessä. Melan lavaksi alumiini on kelvoton, eikä sitä markkinoilla juuri esiinnykään.

 

Useimmat melan varret ovat erilaisia komposiittikuituja. Lasikuitua, Aramidia (kevlar) ja hiilikuitua. Karkeasti, mitä enemmän hiilikuitua, sitä jäykempi varsi. Erilaisia kuituja yhdistelemällä saavutetaan erilaisia kompromisseja jäykyyden ja kestävyyden suhteen. Kestävyyteen vaikuttaa oleellisesti myös kuitujen suuntaus ja kudoksen muoto. Tämä on todella tiedettä ja varsissa on paljon eroja, vaikka materiaalin nimi olisi sama. Kalleimmissa meloissa on yleensä joko parasta jäykkyyden ja kestävyyden kompromissia tavoitteleva rakenne, jossa pääosin käyetään hiilikuitua ja osin lasi- ja aramidikuituija. Tai sitten tavoitellaan parempaa joustavuutta, lisäämällä aramidia ja vähentämällä hiilikuitua. 

 

Jäykyys vähentää tehohäviöitä, joustavuus parantaa kestävyyttä ja joidenkin näkemysten mukaan vähentää käsiongelmia. Vastakkaisen näkemyksen mukaan löysempi varsi parantaa vain kestävyyttä ja käsiongelmat liittyy joko huonoon melasuunnitteluun tai huonoon melontatekniikkaan. 

 

Melan lavoissa käytetään useita erilaisia muoveja ja komposiittimateriaaleja. Edullisimmisa meloissa lavat on valettua muovia, joka on suht kestävää mutta moutojäykkyydeltään huonoa. Sen muotojäykkyyttä voi parantaa lisäämällä ainevahvuutta, joka kasvattaa lavan painoa ja tekee siitä paksumman. Eli lisää melonan raskautta.

 

Muovilapoja voi jäykistää lisäämällä niihin lasikuitua ja muita jäykisteitä, sekä kehittämällä rakenneteknologiaa. Esim AB:n meloissa on muovipinta, jonka etuna hyvä iskunkestävyys, mutta paljon parempi jäykkyys ohuemmalla materiaalivahvuudella. Käyttämällä kalliimpia materiaaleja ja puristeteknologiaa saadaan muovipintaisista lavoistakin erittäin jäykkiä, ja silti lähes yhtä huolettomia kuin muovilavoista.

 

Lasikuidulla lavoista saadaan ohuita ja jäykkiä. Käyttämällä epoksia saadaan lavoista entistä kevyempiä ja kestävämpiä. Uudet nano rakenteet ovat askel eteenpäin. Hiilikuidulla lisätään jäykkyttä ja keveyttä entisestään. Aramidi lisää iskunkestävyyttä hiilikuiturakenteeseen.

 

 

Ns. kennomelat

 

Hitaasti yleistyvä kennorakenne melan lavoissa tuo monia etuja, mutta myös lisää melan hintaa merkittävästi. Tunnetuimmat ja helposti ymmärrettävät edut liityvät entistä parempaan jäykkyyteen ja pienempään ”melontapainoon”. Kennorakenteella melan lavasta saadaan entistä jäykempi painoa oleellisesti lisäämättä. Samaan aikaan melan lavan ”melontapaino” jopa laskee, lavan sisältäessä ilmaa se on vedessä kevyempi kuin ilmassa. Samalla melan lavan suurempi noste saattaa auttaa paremman melontatekniikan omaksumisessa ja mm. helpottaa eskimokäännöksen opettelua.

 

Vähemmälle huomiolle on jäänyt kennomelojen ehkä suurin etu, mahdollisuus suunnitella lavasta entistä parempi hydrodynaamisesti painoa kohtuuttomasti lisäämättä. Ajatukselle voi ottaa vauhtia vaikka lentokoneen siivistä. Jollei niissä käytettäisi vastaavaa rakennetta, tuskin lentäisimme nykymittakaavassa. Melonnassa etu on melojasta riippuen merkittävä tai marginaalinen. Ja toki pitää muistaa, että kennomelojakin on monenlaisia. Osaan on vain lisätty kennoa myynnin lisäämiseksi ja markkinoinnin tueksi, osa ottaa kaiken irti teknologian mahdollisuuksista. 

 

Itse olen melonut kennomelalla kymmenen vuotta, enkä vaihda. Melon säännöllisesti myös ”kovalapaisilla” ja niissäkin on monia todella hyviä. Erot ei ole mitenkään mielettömiä. Huono kennolapa häviää hyvälle kovalle lavalle 6-0. Mutta kun vertaan omasta mielestäni parasta kovaa melaa ja parasta kennomelaa, tuomio on selvä. Jos olisin ostamassa parasta mahdollista melaa, se olisi ehdottomasti kennomela. Jos etsisin parasta melaa puolet halvemalla, päätyisin varmasti hyvälaatuiseen kovalapaiseen täyshiilikuitumelaan.

 

 

Melan ”lisävarusteet”

 

Ns. tipparenkaat puoltavat paikkaansa satunnaisemmassa melonnassa ja avoimissa kajakeissa, kuten kalastuskajakeissa, SOT kajakeissa ja isoaukkosissa mökkiskajakeissa, joissa yleensä ei käytetä aukkopeitteitä. Kapeammilla kajakeilla melova ei niitä yleensä kaipaa, mutta osa aloitteliasta harrastajaksi siirtyvistä siirtää ne lapojen tuntumasta olettetuhin optimaalisiin melan otekohtiin, muistuttamaan oikeasta oteleveydestä. Tämä on ok. Mutta ok on myös ajatus, että opeteltaessa melontatekniikkaa perinteisillä kajakeilla ja ns. normaali kokoisilla istuinaukoilla, lämpimissä suojaisissa vesissä ilman aukkopeitettä, ilman tipparenkaita oleva mela auttaa paremmin oppisen alkuun. Jos kajakkiin tulee melasta vettä, mela on sylissä. Ei hyvä. Vie se eteenpäin, pysyt kuivempana ja opit melomaan paremmin.

 

 

Yhteenveto

 

Melan valinta ei ole ihan helppoa. Usein aloitteleva meloja valitsee edullisen tai keskihintaisen melan, mahdollisesti säädettävän, ajatuksella, että kokemuksen kertyessä hankitaan myöhemmin se ykkösmela ja ensimela jää varamelaksi. Tämäkin on ihan hyvä strategia.

 

Melamerkkejä on pilvin pimein, ja uusia tulee jatkuvasti. Bending Branches ja Aqua-Bound melat on tunnettuja ympäri maailman, ja valmistaja on maailman suurin riippumaton melavalmistaja. Näihin voit luottaa, kaikissa hintaluokissa. Lettmann melat edustavat tinkimätöntä suunnittelua ja parasta laatua. Ophion on suhteellisen uusi ennakkoluuloton valmistaja, joka kasvaa todella nopeasti. Ophionin suunnittelu on ennakkoluulotonta ja tuotanto innovatiivista. Kaikkien näiden takuu on käytännössä alan ehdotonta huippua.

 

Jos suinkin mahdollista, mela kannattaa aina koemeloa. Yhä useammat asinatuntevat melontaliikkeet tarjoavat ilmaisen koemelonnan ja Sinun etusi on vaatia sitä. Toki moni ostaa autonkin koeajamatta, mutta minusta mela on niin yksilöllinen asia, että useimmiten koemelonta kannattaa tehdä. Useimmille asiakkaille suostun helpommin myymään jopa kajakin ilman koemelontaa jos asiakas niin vaatii ja riittävät specsit on tiedossa, mutta melan kokeilua suosittelen lähes poikkeuksetta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*


− viisi = 1

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>