Ensimmäinen
luku: Ajatus ja idea
1.
Kotirannan kajakit 2.
Mahdoton kompromissi 3.
Idea omasta kajakista 4.
Materiaalit 5.
Mitat 6.
Pohjan muoto 7.
Kannen muoto 8.
Varusteet
8. Varusteet
Kansiköysistön tarpeellisuus
mietityttää. Toisaalta se ei paljoa
paina, mutta toisaalta se vaatii omat
kommervenkkinsä kannen muotoilussa ja
vaikuttaa myös ulkonäköön.
Kuntokajakkiin ei köysiä kaipaa juuri
kukaan, mutta entä tällaiseen hybridiin,
jolla voi vähän retkeilläkin? Miten
toimisi koskipelastuskajakeissa käytetty yksi
keskellä kajakkia kulkeva köysi? Vai
olisiko köydelle vain kiinnityspisteet, ja se
kiinnitettäisiin vain retkelle
lähtiessä? Karttaa ei lyhyillä
retkillä yleensä tarvita ja juomat
kulkevat tarvittaessa melonta liivissä. Siis
tarvitaanko kumiköysiä etukannelle?
Joissain aukkareissahan on nykyään
kumiköysi kartalle.
Myös lastitilojen tarve on monimutkainen
kysymys? Kuntokajakissa niitä ei tarvita,
mutta lyhyelläkin retkellä ainakin jonkin
verran. Lastitilat tarkoittavat myös
lastiluukkuja, joita en tahtoisi kauniin kajakin
pintaa rumentamaan. Toisaalta jollei kuivia
lastitiloja ole, tarvitaan jokatapauksessa
jonkinlaiset kellukkeet.
Kajakin keula on niin kapea, ettei sinne juuri
tavaraa mahdu eikä kantavuuskaan kuormaa
salli. Sinne siis ei tehdä lastitiloja
eikä kajakin keulaa tarvitse rikkoa luukuilla.
Reiätön rakenne lienee myös
jäykempi ja taas painoa säästyy.
Keulaan laitetaan joko ilmakelluke tai
tehdään pelkästään
kondensiovesitulpalla varustettu laipio.
Melojan taakse on mahdollista kantavuuden
puitteissa tehdä kuivaa lastitilaa.
Käytännöllisin olisi varmasti iso
ovaali kumiluukku takakannen keskellä. Koska
takakansi on matala, luukkua ei
välttämättä tarvitsisi edes
upottaa. Mutta rumahan se kyllä olisi. Yksi
vaihtoehto olisi sijoittaa lastiluukku
istuinaukkoon melojan taakse. Tällöin
luukku/luukut olisivat piilossa sekä
sään rastituksilta että katseilta,
mutta toisaalta luukku/luukut olisivat kajakin
takakannen mataluuden takia varsin pienet ja
hankalat käyttää. Toistaiseksi
ratkaisematon kysymys. Harkitsen jopa sellaista
vaihtoehtoa, että takana olisi keulan
kaltainen kelluke ruuma ja tavarat kuljetettaisiin
melojan selän takana samassa tilassa melojan
kanssa. Ei tietysti turvallisin ratkaisu, mutta
helppo.
Myös varamelan sijoittaminen on
mietittävä. Etenkin jos perinteistä
kansiköysistöä ei ole, varamelan
sijoittaminen voi olla vaikeaa.
Melakellukepelastautumisiin tai muihin sellaisiin
ei kajakin muotoilussa taideta paneutua.
Tämän kajakin melojat opettelevat
eskimon.
Jalkatuet tehdään vanhanaikaisesti
koko kajakin levyisiksi. Niiden
säätämisen ei tarvitse olla
erityisen helppoa, sillä vuokrakajakkiahan
tästä ei tule. Sen sijaan niiden
täytyy antaa hyvä ja luotettava tuki
vahvallekin poljennolle. Olen koittanut vertailla
jalkatukia jotka antavat tuen lähinnä
kantapäälle ja tukia jotka tukevat
lähinnä päkiää.
Kumpaankaan en ole täysin tyytyväinen.
Yleiset keepersit ovat poissa pelistä,
niistä ei saa riittävästi tukea ja
ne ovat reunalla. Jalkatuen täytyy
mahdollistaa myös jalat keskellä
melominen.
Istuin on enemmän retkikajakin kuin
kilpurin, ns. riippuistuin siis. Penkki saa olla
suhteellisen väljä, että siinä
mahtuu takapuoli vähän liikkumaan
vartalonkierron mukana. Penkkiä
pitää pystyä
säätämään sekä pituus
että korkeus suunnassa, mutta
säätämisen ei tarvitse onnistua
ilman työkaluja. Selkätukea ei ehkä
tarvita lainkaan. Jos tarvitaan, hyvin
yksinkertainen. Penkin takareuna voinee olla sen
verran korkea, että se jo antaa pienen tuen.
Selkätuki voi olla myös optio.
Tarina jatkuu,
seuraavassa vaiheessa ideoita aletaan
siirtää paperille oikein toden teolla ja
ajaudutaan lopulta lähes
umpikujaankin...