• Ensimmäinen
luku: Ajatus ja idea
• 1.
Kotirannan kajakit • 2.
Mahdoton kompromissi • 3.
Idea omasta kajakista • 4.
Materiaalit • 5.
Mitat • 6.
Pohjan muoto • 7.
Kannen muoto • 8.
Varusteet •
7. Kannen muoto
Keula ja perä nostetaan noin 30 senttiin
aallokkokäyttäytymisen parantamiseksi.
Noin 30 sentin nosto on kompromissi voimakkaasti
tuuleen nostavan korkean (esim. eski 550 keulan
korkeus 42 cm) ja matalan tuuleen nousemattoman
(esim. MI 415 n. 20 cm) väliltä.
Yhdessä pohjan muodon kanssa tuloksena
pitäisi olla verraten neutraali, aavistuksen
tuuleen nouseva ja helposti kallistamalla ohjattava
kajakki. Juuri keulan ja perän muotoilu
sekä pohjan että kannen puolella tuntuu
kaikista haasteellisimmalta.
Aukon etupuolelta kannen on oltava sen verran
korkea, että jaloille jää hyvin
työskentelytilaa. Koska kajakki kapenee jo
tässä vaiheessa voimakkaasti, litroja
tarvitaan myös riittävän kantavuuden
takeeksi. Aukon etureunan noston jälkeen
etukansi painetaan vielä alas ennen keulan
nostoa. Tällä manööverillä
"tehdään tuulelle tilaa" eli
vähennetään sivuttaistuulen painetta
tekemällä sille sopuisa reitti melojan ja
kajakin keulan väliin.
Etukannen muotoilu on vielä vähän
hakusessaan. Matalimmalta osalta se on luontevasti
pyöreälinjainen, mutta aukon edestä
se voisi olla myös enemmän v-mäinen.
Tai sittenkin pyöreä. V....
Takakannesta tehdään ennenmuuta
matala. Etukannen pyöreyden tai v-muodon
pitäisi turvata ongelmattomat eskimot
tasaisellakin takakannella, mutta ehkä
takakansi silti aavistuksen
pyöristetään tai
V-mäistetään. Tähän
vaikuttaa myös esteettinen vaikutelma, kuten
toki kaikkeen suunnitteluun.
seuraava
sivu
