3. Yläkuvan vertailua muihin
kajakkeihin.
Aina kun epätoivo projektin suhteen iskee,
palaan viimeisimpään kuvaan jossa kajakki
on piirretty ylhäältäpäin.
Tämä kuva on pisimpään pysynyt
lähes samana. Joku idea on siis kestänyt,
joku ajatus on pysynyt.
Se että yläkuva on jo
pitkään tuntunut suhteellisen valmiilta
aihiolta, on myös mahdollistanut suunnittelun
eteenpäinviemisen kannen varustelun osalta.
Kansiköysien ja luukkujen sijoittelu on jo
niin loppuvaiheen suunnittelutyötä,
että sitä tehdessä alkaa kuvitella
homman sittenkin etenevän.
Yläkuvasta hahmottuu selkeästi
myös se osa muotoilua, joka on ollut alusta
alkaen suhteellisen selvä asia. Runko kapenee
kopeasti molempiin päihin mentäessä.
Levein kohta on melojan takana. Keskellä ei
ole lainkaan tasaleveää aluetta, vaan
leveimmältä kohdalta kapeneminen alkaa
heti. Kun rungon muotoa ja mittasuhteita
ylhäältäpäin tarkasteltuna
vertaa olemassaoleviin malleihin, syntyy
mielenkiintoisia ja huvittaviakin havaintoja.
Melojan sijoittumista kajakissa olen tutkinut
jakamalla kajakin pituuden ristiselän tuesta
taakse kajakin pituudella ristiselän tuesta
eteen. Näin aukon pituus ei sotke arviointia,
ja saadaan ehkä jotain kertovia
vertailulukuja, joita voi verrata kajakin muihin
muotoihin ja ominaisuuksiin. Jos kajakin
ristiselän tuki sijaitsisi kajakin
keskellä, arvo olisi tasan yksi. Jos se
sijaitsee kajakin keskikohdan takapuolelle, arvo on
alle yksi ja sitä pienempi mitä kauempana
takana meloja istuu. Yli yhden oleva arvo kertoisi
ristiselän tuen olevan keskikohdan
etupuolella, eikä tällaisia kajakkeja
juuri ole.
Hyvin takana istutaan hyvin harvoissa
kajakeissa. Yksi taaimpia istuinpaikkoja oin
muutenkin persoonallisesti muotoillussa
Garkastissa, jolle saadaan lukemaksi 0,53. Takan
istutaan myös Robsonin Puffinissa (0,61)
Selvästi edempänä mutta kuitenkin
keskimääräistä taaempana
istutaan esim. Nelon Amassalikissa (0,65) ja
myös suosituissa Mareissa (0,73).
Nämä edustavat myös
kokonaispituudeltaan merikajakkien
lyhyempää päätä noin
viiden metrin pituuksineen. Lähes samaan
sarjaan kuuluu vajaa viisimetrinen Viking lukemalla
0,76, eli istutaan jo aavistus
edempänä.
Artisan millenium, Avalon Viviane, Star 530
sekä Piderag edustavat jonkinlaista
perusratkaisua lukemien ollessa 0,8-0,81.
Tätä edempänä penkki on esim.
Pitkässä Starissa (0,87) ja Artisan
2000:ssa (0,84). Molemmat ovat pitkiä
merikajakkeja. Ratakajakeissa arvo on luokkaa
0,9-0,95. Minun kajakissani lukema on 0,85 eli
aukko on kajakin lyhyys huomioiden aika
edessä.
Hauskin havainto yläkuvista koskee
Virolaisia Mareja, etenkin mm. nimellä Mari 4
ja Sea 505 myytäviä malleja. Kun
niitä vertaa muihin kajakkeihin, ei voi
välttyä ajatukselta että
suunnittelijalla on vahingossa mennyt keula ja
perä sekaisin. Kajakki levenee melojan
kohdalta eteenpäin mentäessä ja on
leveimmillään parhaalla melonta-alueella!
Pitäisiköhän joskus kokeilla maria
toisinpäin...
Mielenkiintoista on tarkastella myös
kajakin kapenemista edessä ja takana
yleisimminkin. Selkeitä "etupullukoita" ovat
vain virolaiset, mutta Nelon C-Trekissa ja
Hasleissa on vähän samaan taipumusta,
hyvin vähän tosin. Eutupulleudella
tarkoitan sitä, että
ylhäältäpäin katsottuna pullein
kohta on selvästi melojan edessä.
Artisanit ovat varsin tasapainoisen oloisia, samoin
Starit. Takapulleutta on havaittavissa esim.
Puffinissa ja Dreamissa. Myös oma kajakkini on
lähinnä takapullea, vaikkei kovin pullea
olekaan.
seuraava
sivu
