Erään kajakin tarina

Monia kajakkeja kokeiltuaan Timo Lehtonen oli jo moneen kertaan löytämässä sen omansa, mutta ei sittenkään. Oli otettava kynä kauniisti käteen ja aloitettava projekti, jolle ei loppua näy....

Ensimmäisessä luvussa pohdittiin kajakin ideaa ja ajatusta omasta kajakista.

• Toinen luku: Päästä paperille •
1. Täällä haisee retkarille!2. Poikkileikkauksia3. Yläkuva4. Kölilinja5. Irtiottoja

 

Kolmannessa luvussa tehdään ensimmäiset kolmiulotteiset mallit ja toivottavasti moni pulma ratkea tuossa vaiheessa, tuossa vaiheessa niitä takuulla on. Neljännessä luvussa tehtäneen materiaalikokeiluja ja ties monennessako luvussa päästään vesille... Mutta eipä hätäillä, kaikki aikanaan

1. Täällä haisee retkarille!

Ajatuksen asteella idea tuntui selkeältä. Perusmuodon täytyi olla lähinnä kuntokajakkia, johon on vain hieman lisätty aallokko-ominaisuuksia. Äärimmäisen karu ja yksinkertainen laite, jossa on alkuvoimaista kauneutta.

Toinen aivolohkoni ei tottele toista. Kuva kuvalta ja luonnos luonnokselta kajakkini alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän perinteistä länsi-grönlantilaista, suomeksi sanottuna retkikajakkia. Vähän kuin salaa ja huomaamatta kajakkiin ilmestyy myös varusteita, joita en siihen halunnut. Ensin ilmestyi kansiköysistö ja sitten jopa lastiluukut molempiin päihin. Mitä ihmettä minä olen tekemässä?

Olen kyllä pysynyt LÄHES uskollisena pohjan muotojen suhteen. Mutta vain lähes. Täysin pyöreään pohjaan on tullut aavistus V:tä, en tiedä paljonko se kajakkia hidastaa mutta ainakin se helpottaa kallistamalla ohjaamista. Viimeisimmäksi lyhensin suoraa kölilinjaa ja loivensin keulan ja perän jyrkkyyttä. Järkyttävää.

Miksi tämä muutos, miksi tämä projekti alkaa haista retkarille??? Ei ole yhtä selitystä, mutta yritän arvailla muutamia. Ensinnäkin olen itse nähnyt eniten retkikajakkeja. Sen perusmuodot ovat syöpyneet syvälle mieleeni. Jos olisin varttunut kilpamelojien parissa, tilanne olisi varmaan toinen. Toiseksi perinteinen inuitien kajakki on tarkoituksenmukainen ja kaunis. Kilpakajakkikin on tarkoituksenmukainen mutta sen kauneus on erilaista eikä herätä ainakaan allekirjoittaneessa samanlaista vastakaikua kuin länsi-grönlantilainen. Kolmanneksi halusin parantaa kuntokajakin aallokko-ominaisuuksia, joten se alkoi muistuttaa ulkonäöltään retkikajakkia.

Mitä tehdä? Mennäkö Kaukajärvelle tuijottamaan ratakajakkeja vai hyväksyäkö tämä suunta? Olenko sittenkin tekemässä retkikajakkia, jossa on mahdollisimman hyvin huomioitu kuntomelonnan vaatimukset enkä kuntokajakkia jossa on vähän huomioitu retkeilyn tarpeita. Onko lopputuloksena juuri sellainen pullamössö kompromissi, jota olen kaikin voimin yrittänyt välttää. Teenkö retkikajakin, jolla ei voi kunnolla retkeillä mutta joka ei kelpaa kuntokajakiksikaan?

 seuraava sivu