Melonnan
opettelemiseen on tuhat tietä ja tapaa.
Jokainen meloja on yksilö ja oppii parhaiten
juuri omalla tavallaan. Toisaalta voidaan sanoa,
että suurin osa melojista meloo enemmän
tai vähemmän "väärin" tai
ainakin melontatekniikka on jollain tapaa
epätarkoituksenmukainen. Toisaalta ihan
perusasioistakin on hyvin monenlaisia
mielipiteitä niin perustekniikoiden kuin
välineidenkin suhteen.
Oleellista on
ymmärtää se, että ihmiset
oppivat hyvin eri tavoin. Samaan
päämäärään on useita
teitä, joista aina joku on jollekin toista
parempi. Sitä paitsi melontaan kohdistetut
tavoitteetkin ovat hyvin moninaisia. Yksi hyvä
lähtökohta on se, että oppimisen
tavasta ja tiestä riippumatta melonnan yksi
suuri viehätys liittyy sen tarjoamaan
loputtomaan oppimisen ja kehittymisen
mahdollisuuteen. Tavoitteletpa
melontaharrastuksellasi mitä tahansa, aina on
mahdollista päästä eteenpäin,
tavalla tai toisella. Ja toinen puoli, jota
sitäkään ei pidä
väheksyä, on melonnan helppous; varsin
vähäiselläkin harjoittelulla
pääsee mukavasti alkuun ja
mitään pakkoa taitojen tietoiseen
kehittämiseen ei ole. Vaivihkaa ne
kehittyvät kuitenkin...
Melontaharrastuksen
alussa on oleellisin asia tulla sinuiksi kanootin
tai kajakin, melan ja veden kanssa. Ihminen on
elänyt maanpäällä niin kauan,
että tämä ei useimmille ihmisille
ole mitenkään automaattista. Kajakki tai
kanootti koetaan oman itsen ulkopuoliseksi
esineeksi, jolla pahimmillaan on jopa oma tahto...
Niin kauan kuin melonta herättää
melojassa ensisijaisesti pelkoa pystyssä
pysymisestä ja hengissä
selviytymisestä, ei melonnan oppiminen voi
olla kovin tehokasta. Sitten kun alla oleva
kulkuneuvo alkaa tuntua omalta, kun meloja ja alus
muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden,
oppiminen voi alkaa. Kun meloja ja alus
pääsevät yhteisymmärrykseen
siitä, että he molemmat ovat osa
miehistöä, samaa tiimiä, ja
molemmilla on oma tehtävänsä mutta
yhteinen päämäärä,
oppimisen vauhti kiihtyy exponentiaalisesti.
Siinä vaiheessa kun melojasta alkaa tuntua,
että hän on kapteeni ja melontavarusteet
hyvin koulutettu miehistö, melonta alkaa antaa
parastaan. Jos taas alkaa tuntua siltä,
että meloja on matkustaja, onneton tai
onnellinen, on parasta palata peruskurssille tai
vaihtaa lajia.
Melontaa voi harrastaa
hyvin monella tavalla ja lähestyä eri
näkökulmista, eikä yksi ole toista
parempi. Melonnan voi kokea hyvin
kokonaisvaltaisena elämän ja oman itsen
metaforana, fyysisenä harjoituksena jolla on
vahva filosofinen ulottuvuus. Näin melontaa
voisi hyvin verrata itämaisiin budo-lajeihin
tai vaikka joogaan. Toisaalta melontaa voi
rinnastaa mainiosti myös sauvakävelyyn
tai kestävyysjuoksuun. Luovaan tanssiin tai
vaikka voimisteluunkin sitä voi mainiosti
verrata. Monille harrastajille melonta on
kesäinen vaihtoehto hiihdolle, oli sitten kyse
viikkoja kestävästä vaelluksesta tai
vapaan tyylin sprintistä.
Näillä sivuilla
käsitellään melonnan oppimisen
perusasioita yhdestä näkökulmasta,
ei missään nimessä ainoasta oikeasta
mutta toivottavasti monille
hyödyllisestä. Koitamme tarjota
pohdittavaa ja kokeiltavaa niin harrastuksessa jo
mukana oleville kuin sitä aloittelevillekin.
Se on kuitenkin todettava, että niin kuin
monessa muussakin asiassa poisoppiminen on kaikkein
vaikeinta oppimista, joten jo harrastuksen
alkuvaiheessa kannattaa kriittisesti tarkastella
omaa oppimista ja etsiä se itselle sopivin
oppimisen metodi.
melonta.fi:n MELONTAKOULU
alkoi 14.5. Tule mukaan ja muista myös
ilmoittaa itsesi kesän kursseille.
Lisätietoja
kursseista saat
sivuiltamme ja aina voi tmyös soittaa Timolle
numeroon 040 58 24 651.
