Kosken kuohuisssa on
taikaa. Sanotaan, että nukkuvaa lasta,
elävää tulta ja virtaavaa vettä
voisi tuijottaa loputtomiin. Koskimeloja ei
virtaavaa vettä kauaa rannalta tuijottele,
mieli tekee melomaan. Koettelemaan omia taitoja ja
aistimaan veden voimaa. Retkeilemään
maamme upeilla koskireiteillä tai
harjoittelemaan uusia liikkeitä tuttuun
stoppariaaltoon. Melomaan otsasuonet pullistellen
kaikella voimallaan, melomaan kevyen vaivattomasti
virran voimaa hyödyntäen.
Koskimelontaa
harrastetaan hyvin monella tavalla. Perinteinen
kahtiajako on suoritettu puhumalla
koskiretkeilystä, jossa
käyetään perinteisiä
pulleahkoja sikarin mallisia koskikajakkeja ja
koskipuljauksesta, johon soveltuvat paremmin
kulmikkaat ns. rodeokajakit. Nykyään
myös rodeokajakkeja näkee
runsaskoskisilla retkireiteillä.
|
|
Koskiretkeilyssä
on kyse retkimelonnasta koskisilla
jokireiteillä. Melonnan ja retkeilyn
suhde on tietysti hyvin
henkilökohtainen asia, jos niitä
nyt ylipäätään
tarvitsee eritellä.
Koskiretkeilyssä reitit ovat niin
koskisia ja hyvä virtaisia, että
melontakalustoksi valitaan perinteinen
koskikajakki. Tukeva 2,5 - 3 metriä
pitkä suuritilavuuksinen (200-300
litraa) kajakki mahdollistaa hyvin
myös muutaman päivän
retkitarvikkeiden kuljettamisen.
Koskipuljauksessa
pysytellään koskessa omia
melontataitoja hioen ja niistä
nauttien. Koskipuljaus perinteisellä
koskikajakilla on suositeltavaa ennen
koskiretkeilyn aloittamista - harjoitus
tekee mestarin ja retkellä ei
tarvitse jännittää kun
perustekniikat on hallinnassa.
|
Koskipuljausta kulmikkailla
rodeokajakeilla kutsutaan freestyle-melonnaksi tai
rodeoksi. Tällaisilla lyhyillä (noin 2
metriä tai allekin) ja pienitilavuuksisilla
(100-200 litraa) kajakeilla voidaan tehdä
pysäyttävässä aallossa eli
stopparissa ja virran rajassa
hurjannäköisiä temppuja.
Koskimelontaan suomi
tarjoaa varsin hyvät mahdollisuudet -
tuhansien järviemme lisäksi meillä
on tuhansia jokia joista suuri osa soveltuu tietyin
varauksin myös melontaan. Erityisesti
koskimelontaankin sopivia reittejäkin on
satoja ja joka vuosi joku keksii aivan "uuden"
kiinnostavan koskimelontakohteen. Koskimeloja on
myös usein utelias tutkimusmatkailija, joka ei
matkoillaan pääse
pysähtymättä uuden kiinnostavan
virran ohi.
Koskimelonnan
haasteellisuutta Suomessa lisää
kylmä vesi, joka asettaa kovat vaatimukset
paitsi varusteille myös melojan taidoille.
Suuri osa koskireiteistä on parhaimmillaan
keväällä huhti-toukokuussa, jolloin
vesi on usein todella kylmää. Onneksi
monet koskikohteet ovat sentään
kohtuudella melottavissa kesälläkin ja
syksyllä tulee usein uusi sesonki
vesimäärän taas
lisääntyessä.
Koskimelontaa ei
missään nimessä pidä ruveta
yksin ommatoimisesti harjoittelemaan, vaan on
hakeuduttava melontakurssille tai
etsiydyttävä kokeneempien melojien
seuraan. Kokeneita melojia on turha ujostella -
joskus hekin ovat aloittaneet ja muistavat
kyllä oman epävarmuutensa ja
jännityksensä. Useimmat melojat neuvovat
ja opettavat hyvin mielellään,
edistäähän se lajia ja samalla saa
itse hyvää harjoitusta melonnan
ohjaamisesta ja opettamisesta. Toisaalta
aloittelijan on myös muistettava omat taitonsa
ja mietittävä mitkä retket ovat
häntä varten ja mitkä ei. Toistuva
pelastettavaksi joutuminen on muistutus siitä,
että taidot eivät vielä riitä
niihin olosuhteisiin.
Koskimelonnan tekniikkaan
tullaan pureutumaan melontakoulun tulevissa
koskimelontajaksoissa. Siihen asti ja sen
jälkeenkin käänny rohkeasti melojien
puoleen. Vinkkejä saat paikallisesta
melontaseurasta ja asiantuntevilta
melontayrittäjiltä.
• Yleistä
melonnasta • Retkimelonta
• Koskimelonta
• Melontalajit
•
