Mitä on melonta Kuvassa oleva puolisukeltaja on meloja. Hän harrastaa melontaa. Useimmat harrastavat melontaa oikein päin - ylävartalo pystyasennossa, pinnan yläpuolella ja ylöspäin. Mutta meloa voi myös ylösalaisin. Useimmiten meloessa pyritään pitämään vesi kulkupelin ulkopuolella, mutta toisinaan se täytetään vedellä niin, että se veden ja melojan painosta melkein uppoaa. Useimmat melovat pääasiassa kesäisin - toisille talvimelonta on arkinen harrastus. Harrastuksen kehittyessä melojasta tulee melojan paras ystävä ja asiantuntevin neuvoja - sekä itsestä että kanssamelojista. Hyvää alkuun pääsee tutustumalla näihin sivuihin, osallistumlla melontakurssille ja kääntymällä asiantuntevan melontaliikkeen puoleen. • Yleistä melonnasta • Retkimelonta • Koskimelonta • Melontalajit •

Melonta on ikivanha vesillä liikkumisen muoto. Satojen ja tuhansien vuosien kuluessa melonnasta eri muotoineen kehittyi ensin elimellinen osa alkuperäiskansojen kulttuuria ja elinkeinoa ja sittemmin viimeisen sadan vuoden aikana monipuolinen harrastus mitä moninaisimpiin olosuhteisiin ja inhimillisiin tarpeisiin. Yksinkertaisesti sanottuna melonta on ihmisvoimin kelluvan aluksen ja melan avulla tapahtuvaa liikkumista vettä pitkin ja vettä hyödyntäen. Melonnassa kelluvaa alusta liikutetaan melalla joka toisin kuin esimerkiksi soudussa yhdistää ihmisen ja veden suoraan ilman hankaimia tai muita välittäviä mekanismeja. Melomista yksilapaisella melalla kutsutaan inkkarimelonnaksi. Tämä melomisen tapa kehittyi alkuperäiskansojen parissa huippuunsa pohjois-amerikassa, mistä suomenkieleen iskostunut termikin on peräisin. Virallisesti inkkarimelontaa kutsutaan mm. kanadalaistyyliksi tai avokanoottimelonnaksi. Kilpamelonnassa avokanoottiluokat tunnetaan tunnuksella C (canoe) ja kirjaimen perässä oleva numero ilmaisee melojien määrän. Kaksilapaisella melalla melomista kutsutaan kajakkimelonnaksi. Tämä melonnan muoto kehittyi pisimmälle arktisten alkuperäiskansojen parissa. Kajakin kilpailutunnus on K (kayak) ja sen perässä oleva numero ilmaiseen melojien määrän. Alkuperäiskansojen kajakit olivat useimmiten ensisijaisesti yhden hengen kulkuneuvoja, kun taas avokanooteissa oli usein useampiakin melojia. Alkuperäiskansojen melonnan parissa tekemää kehitystyötä ohjasi puhdas tarkoituksenmukaisuus. Toisaalta piti varsin pitkälle erikoistua paikallisten olosuhteiden ja elinkeinojen tarpeisiin, toisaalta samalla kulkuneuvolla piti hoitaa satunnaisemmatkin kuljetustarpeet. Inkkarimelonnan ja avokanootin voittokulkua säesti paikallisten tarpeiden ohella myös valkoisen miehen valloitustyö. Kanootilla oli kätevä kuljettaa turkiksia ja muita alkuperäiskansojen aarteita latvavesiltä suojaisia jokireittejä merenrantaan. Tyhjänä kanootti oli kevyt kuljettaa vastavirtaankin ja helppo vetää jopa kannasten yli, täytenä sillä sai tuotua melojaa kohti valtavan määrän tavaraa myötävirtaa pitkin. Samoja ominaisuuksia, joskin lähinnä vuodenaikojen kiertoon liittyvän vaelluksen tarpeisiin, olivat arvostaneet myös aluksen kehittäjät. Heille oli tärkeää myös se, että samalla aluksella jolla kuljetettiin isojakin kuormia, pystyi tarvittaessa liikkumaan yksinkin. Kajakin ensisijaiseksi käyttötarkoitukseksi hyisillä vesillä kehittyi kalastus ja vesinisäkkäiden metsästys. Aluksen tuli olla nopea, merikelpoinen ja luotettava. Sen tuli mahdollistaa vipukeihään/harppuunan käyttö kovassakin tuulessa, mutta toisaalta saaliit voitiin mainiosti myös hinata suojaisempaan paikkaan, niitä ei tarvinnut saada aluksen kyytiin. Toisaalta perheen kajakilla jouduttiin satunnaisemmin suorittamaan muitakin toimia, mm. siirtämään koko perhe kerralla epävakaalta jäälautalta tukevammalle alustalle. Nykyaikainen retki- ja harrastemelonta ovat pitkälti alkuperäisten melontamuotojen suoria perillisiä ja kalustokin muistuttaa pitkälti historiallisia esikuviaan. Myös valinta kajakin tai kanootin välillä on perusteltavissa pitkälti käyttötarkoituksen ja olosuhteiden mukaan, aivan kuten ennenkin. Viimeisen sadan vuoden aikana melontamuotojen kirjo on kuitenkin suuresti moninaistunut ja monet tämän päivän harrastusvälineet muistuttavat enää vain etäisesti historiallisia esikuviaan. Jotain on kuitenkin jäljellä ja se on se mikä tekee melonnasta melontaa. Olipa melonnan tarkoitus mikä tahansa, se pyrkii toteuttamaan tämän tarkoituksen mahdollisimman hyvin hyödyntäen ihmisen rajatonta luovuutta ja luonnon rajatonta monimuotoisuutta. Liikkuminen vedessä sitä hyödyntäen ja ymmärtäen, erilaiset olosuhteet ja tarpeet huomioiden, apuna tarkoitukseensa parhaalla mahdollisella tavalla sopiva kanootti tai kajakki ja mela, yhdessä jatkuvasti uutta oppivan meloja kanssa, siinä se on; Melonnan yksinkertainen taika, joka vetoaa ihmisiin ympäri maailman. Ei enää pakon sanelemana, vaan valintana, joka on hyväksi niin luonnolle kuin ihmisellekin. Näillä sivuilla esitellään lyhyesti melonnan eri muotoja painottuen aloittelevan melojan kannalta oleellisiin kysymyksiin. Painopiste on retki- ja harrastemelonnassa, mutta muutkin yleisimmät harrastusmuodot esitellään lyhyesti.  • Yleistä melonnasta • Retkimelonta • Koskimelonta • Melontalajit •