Melontavarusteet: Retkimelonta Retkimelontaa on monenlaista. Usein retkimelonta on kuitenkin pitkäkestoista ja tapahtuu vaihtelevissa sääoloissa. Useimmiten retkimeloja meloo pääsääntöisesti oikein päin - siis ei ylösalaisin - ja kohtuullisen rauhallista tahtia, sellaista jota jaksaa tunnista ja päivästä toiseen. Retkimelontavarusteiden avainasioita ovat käyttömukavuus ja soveltuvuus pitkäkestoiseen käyttöön. Asukokonaisuuden ei tarvitse olla hermeettisen tiivis, mutta hengittävä ja helposti säädeltävä sen tulee olla. Vedenpitävyyden vaatimukset ovat lähempänä ulkoilijan sateenpitävää pukeutumista kuin sukelluspukua. Yläosana käytetään yleisesti hengittävää ja väljähköä anorakkia, jossa on yksinkertaiset neopreenimansetit. Tavoitteena on estää roiske- ja sadeveden pääsy sisään. Nopeassa eskimossakin vettä tulee sisään vain vähän, mutta pidemmällä uintireissulla kyllä kastuu. Kaulus on usein sellaista mallia, jota saa helposti avattua ilmanvaihton tehostamiseksi. Housut ovat keväällä ja syksyllä ns. kuivahousut ja mieluusti hengittävät. Kesäkelillä pärjää mainiosti ihan tavallisilla shortseilla. Lyhyemmillä retkillä voi neopreenishortsi olla hyvä vaihtoehto. Urheilukerrasto on myös hyväksi havaittu retkimelojan perusasuste, kunhan sitä muistaa pestä riittävän usein (muutoin saattaa melontaseura ruveta hupenenmaan).

Kädet suojataan tuulelta joko melontakäsinein tai tuulisuojin, joita myös norsurukkasiksi kutsutaan. Norsujen etuna on se, että kosketus melaan on paras mahdollinen - tuntuma on sama kuin avokäsin meloessa. Aloittelevalle melojalle norsurukkaset voivat olla ahdistava kokemus, tuntuu kuin olisi vaara jäädä jotenkin jumiin melaansa. Melontakäsineistä retkimelontaan valitaan useimmiten suorasorminen vaihtoehto. Rannekkeet ovat paikallaan kylmillä keleillä käsineiden lisänä, kesäisemmillä keleillä niillä pärjää pelkästään. Jalat ovat kajakissa hyvässä suojassa. Monet melovatkin parhaan tuntuman saamiseksi avojaloin tai sukkasillaan ja laittavat ennen rantautumista jalkaan helposti kajakissakin puettavat sandaalit. Osa käyttää neopreenisukkia, osa ohuita neopreenitossuja tai sukan ja avantokengän yhdistelmää. Avokanootissa jalat eivät ole yhtäsuojassa ja paikallaan on tukevampi jalkine, esimerkiksi vettä imemätön melontatossu. Myös purjehduskenkiä ja ihan tavallisia lenkkareita käytetään, samoin kevyitä vaelluskenkiä. Kumisaappaita ei voi suositella sillä ne jalassa on hankala uida. Myönnettävä kyllä on, että monesti retkellä juuri pitkävartinen saapas on paras rantautumiskenkä, mutta voihan sen laittaa jalkaan vasta silloin. Pään suojaaminen on tärkeää myös retkimelonnassa. Lippalakki suojaa hyvällä säällä sekä paahteelta että häikäisyltä. Kylmällä kelillä lipallinen pipo tai fleecevuorinen melontapäähine on paikallaan. Vaativaan retkimelontaan on tarjolla anorakkeja, joissa on vakiovarusteena lipallinen huppu. Eikä kypärääkään voi retkimelonnassa kokonaan unohtaa, sillä esimerkiksi kivikkoiseen rantaan vauhdilla rantauduttaessa se on erittäin järkevä varuste. Kypärän mitoituksessa kannattaa huomioida se, että alle mahtuu melontahuppu, pipo tms. päähine. Melontavarusteet • Koskimelonta • Retkimelonta • Kuntomelonta • Yleistä •