• Veto lähtee mahdollisimman edestä, vartalo on kiertynyt hartialinjaltan lähes kajakin suuntaiseksi. Veto alkaa vartalon kierrolla ja jatkuu sen oikaisulla. Ensimmäoset sentit ovat tehokkaimmat, vedon alkuun kannataa paneutua. • Vedon alussa lapa on aivan kajakin vieressä, melan varsi lähes pystyssä.

Melontakoulu osa 4: Tehokas eteenpäin melominen • Johdanto ja teoria • Lähtökohtia perusvetojen harjoitteluun • Eteenpäinmelominen kanootilla • Eteenpäinmelominen kajakilla • Lisävinkkejä eteenpäin melonnan harjoitteluun • Johdanto ja teoria Eteenpäinmelominen muodostaa vahvan perustan kaikelle melonnalle. Niin retki- kuin koskimelonnassakin valtaosa melan vedoista on eteenpäin vieviä perusvetoja. Perusmelontatekniikkaan ja sen opettelemiseen kannattaa panostaa. Se luo perustan myös muille tekniikoille. Tehokkaassa eteenpäinmelonnassa on kyse siitä, miten "mahdollisimman tehokas koko vartalon voimantuotto muunnetaan melan lavan avulla mahdollisimman suoraviivaiseksi alusta eteenpäintyöntäväksi voimaksi". Tästä voidaan erottaa kaksi osaa: 1) Millä tuotat voiman? (millä lihaksilla) ja 2) Mitä sillä teet ? (Mitä melan lapa tekee vedessä). (Petri Sutinen). "Hyvä eteenpäinmelontatekniikka on erittäin vaikea tekninen suoritus. Voimantuoton pitäisi tapahtua vartalon suurissa lihasryhmissä, vatsa- ja selkälihaksissa. Veto alkaa jalkatuella olevalta jalalta lähtien. Käsien kyky tuottaa tehokkaasti voimaa on sangen rajallinen. Melan lavan tulisi kulkea vedessä, mahdollisimman pitkään, mahdollisimman suorassa pystyasennossa mahdollisimman lähellä kajakin runkoa." (Petri Sutinen) Perustekniikan oppimisessa on asiansa osaavasta melonnan opettajasta korvaamaton apu. Hyvällä melontakurssilla opit päivässä enemmän hyvästä melontatekniikasta kuin itseopiskellen koko kesässä. Kurssilla saatujen oppien omaksumiseen ja sisäistämiseen voi olla apua näistä sivuista ja melontatekniikkaa käsittelevistä oppaista. Koska omaa melontatekniikkaa on vaikea nähdä, oppimista edistää myös yhdessä opetteleminen. "Keskeistä monimutkaisen liikuntasuorituksen opiskelussa on mallioppiminen. On päästävä näkemään oikea mallisuoritus käytännössä ja harjoiteltava sitä matkimalla asiantuntevan opettajan johdolla. Monimutkaisia liikesuorituksia ei voi oppia kirjoja lukemalla". (Pekka Tyllilä)

Vartalon kiertoa purkamalla lapa tuodaan polven/reiden kohdalle. Vasta tässä vaiheessa alakäsi alkaa koukistua. Samalla alakäsi vie melaa ulospäin ja ylöspäin ja alkaa valmistautua seuraavaan vetoon. Keskity vartalon kiertoon, käden koukistus tulee mukaan luonostaan.

Lähtökohtia perusvetojen harjoitteluun Kuvittele melovasi pehmeässä juoksuhiekassa. Viet melan vartalo kiertyen mahdollisimman pitkälle eteen, isket lavan 90 asteen kulmassa alukseesi nähden aivan sen viereen melan varsi pystyssä. Vartalon kiertoa oikaisemalla, kädet mahdollisimman suorana, suuria selkä ja vatsalihaksia käyttäen viet aluksesi melan luokse. Kun vartalosi saapuu melan lavan kohdalle on veto valmis ja voit nostaa lavan vedestä. Tai yksinkertaisesti "Työnnä ajatuksissasi alusta eteenpäin ja pyri pitämään melaa paikallaan vedessä" (Petri Sutinen) Juoksuhiekassa meloessa melan oikean asennon huomaa helposti. Jos melan varsi ei vedon alussa ole pystyssä, mela luistaa eikä alus siirry minnekään. Enintään vähän hiekkaa siirtyy melan mukana melojan luo, mutta alus pysyy paikallaan. Jos melan lapa ei ole 90 asteen kulmassa alukseen nähden, taas se luistaa. Alus ei liiku eteenpäin, enintään se saattaa hieman heilahtaa sivusuuntaan. Vedessä meloen virheiden huomaaminen on vaikeampaa. Nyrkkisääntö on, että jos melan veto tuntuu hyvin kevyeltä, se ei ole oikein tehty. Jos tuntuu siltä, että meloessasi siirrät aina melallisen vettä aluksen etuosasta itsesi kohdalle, jotain on pielessä. Jos alkaa tuntua siltä, että jokaisella vedolla siirrät aluksesi melan luo, olet oikeilla jäljillä. Kanootilla ja kajakilla melontatekniikat poikkeavat toisistaan hieman tai paljon, riippuu keneltä kysytään. Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että kajakkimelojat hyötyisivät avokanootimelonnan opettelusta ja päinvastoin. Tekniikoissa on paljon yhteistä ja toiset tekniikat on helpompi omaksua kajakilla, toiset inkkarilla. Eteenpäin melomisen perustekniikkaa käsitellään nyt erikseen kanootin ja kajakin kannalta, koska juuri siinä ovat suurimmat erot kanootti- ja kajakkimelontatekniikan välillä. Seuraavissa osissa käsitellään ohjausliikkeitä ohjausliikkeinä riippumatta siitä melotaanko kajakilla vai kanootilla. Se että samat ohjeet sopivat monin osin kajakille ja kanootille kertoo jo jotain tekniikoiden yhtäläisyyksitä. Tarvittaessa kalustosta johtuviin eroavaisuuksiin tekniikassa toki puututaan. Jokatapauksessa jokaisen kannattaa perehtyä sekä avokanooteille että kajakeille suunnattuihin ohjeisiin.   Eteenpäinmelominen kanootilla Kaksin melottaessa melotaan molemmin puolin kanoottia siten, että molemmilla puolilla on mela yhtäaikaa vedessä. Vedot tapahtuvat samanaikaisesti, samassa rytmissä. Sama rytmi tukevoittaa kanoottia ja vähentää mutkittelua. Melontapuolta ei tarvitse yhtenään vaihdella, vaan hyvällä onnella molemmille melojille löytyy se mieluisin puoli, jolta melominen voi pääasiassa tapahtua. "Matkamelonnassa melojien tulisi vaihtaa melontapuolta säännöllisin välein rasituksen tasaamiseksi. On siis tärkeää opetella melomaan kummaltakin puolelta ja kummaltakin paikalta." (Avokanoottiyhdistys) Koska takamelojan vedot lähtevät kauempaa kanootin keskilinjaa kuin etumelojan vedot, takamelojan vetoihin tulee luonnostaan enemmän kääntävää voimaa. Jos molemmat melojat melovat samalla teholla suoraan eteenpäin, kanootti kääntyy kaiken aikaa hieman etumelojan melontapuolelle. "Keulameloja meloo kanootin suuntaisesti suoraan eteen-taakse suuntautuvin vedoin. Keulamelojan veto pyrkii kääntämään kanoottia melaan päin. Perämeloja meloo suoraan kanootin suuntaisesti suuntaisesti kuten etumeloja, mutta tekee vedon loppuun tarvittaessa ohjausliikkeen eli J-vedon" "J-vedossa melan lapa viedään vedon lopussa kanootista ulospäin. Tämä korjaa keulan kääntymisen ja kanootin linja pysyy suorassa. J-veto on helppo toteuttaa mutta vaikea säädellä suunnanpitoa ajatellen sopivaksi. Perämeloja kiertää (melan vedon loppuvaiheessa) yläkäden peukalon eteenpäin työntäen samalla alakädellä melaa kanootista hieman ulospäin. Perä kääntyy melasta pois lavan toimiessa hetken aikaa `peräsimenä`" (Avokanoottiyhdistys)

J-veto on kanoottimelonnan perustaitoja ja se kannattaa opetella kunnolla. Paljon näkee kokeneillakin melojilla sellaista "J-vetoa" jossa kääntymispyrkimys taltutetaan jarruttamalla. Ei kovin tarkoituksen mukaista, jos pyrkimys on päästä eteenpäin. J-vedosta lisää melontakoulumme myöhemmissä osissa. Yksin avokanoottia melotaan kanootin keskeltä, joissain tapauksissa kaksikkokanootin penkkien sijoittelu on sellainen, että yksinmeloessa istutaan etupenkillä ja melotaan `perä edellä`. Melottaessa on uskallettava kallistaa alusta reilusti melontapuolelle. Kallistamisesta lisää melontakoulun seitsemännessä osassa. Lisäksi soolomelojan on hallittava hyvin J-veto ja myös ns. C-veto. "Yksikössä käytetään paljon C-vetoa, millä saadaan sekä keula että perä hallintaan. C-veto lähtee edestä ulkoa viistoon kohti kanoottia kääntyen takaisin ulos J-vedoksi kanootin sivulla". (Avokanoottiyhdistys) "Yksin inkkaria melottaessa oleellinen vaatimus kanootille on laitojen kaartuminen sisäänpäin. Tällöin, kun kanoottia kallistetaan melontapuolelle, melan veto voidaan viedä osittain kanootin alle. Tällöin aikaan saatava voima on voimmakkaasti eteenpäin vievä eikä juuri lainkaan kääntävä, eikä jatkuvaa J-vetoa tarvita." (Pekka Tyllilä)   Eteenpäin melominen kajakilla Palaa ensin edelliseen osaan ja kertaa perusvetoa. Pidä mielessä esimerkki hiekassa melomisesta. Melan vedon täytyy "tuntua". " Vedon tulee olla selkeästi, niin että sen itsekin tuntee, "vartalon vedon alla". Meloja on silloin "vedon päällä", tunne on aika herkullinen. Tunne, että melonta on "käsien päällä" kertoo virheellisistä välineistä tai virheellisestä tekniikasta." (Petri Sutinen) "Kajakkimelonnassa työskentelee pääasiassa ylävartalo lantiosta ylöspäin. Jalkojen merkitys on vähäinen. Niiden poljenta kuitenkin tehostaa melontaliikettä. Melontaliikkeisiin osallistuvista lihaksista voimakkaimmat ovat lantiossa ja selässä. Heikoimmat ovat kädet. Voimakkaimmat lihakset on saatava tehokkaaseen työhön, pelkillä käsillä melomista on vältettävä. Tämä on retkimelojilla yleinen tekniikkavirhe." (Pekka Tyllilä) Melan veto lähtee kaukaa edestä ja päättyy melojan kohdalle. Optimaalisessa vedossa melan lapa pysyy 90 asteen kulmassa kajakkiin nähden ja melan varsi pysyy varsin pystyssä. Aivan pystyllä melalla kajakkia ei ole tarkoitus meloa. " Melan pystyasennon "oikea" määrä ja yläkäden korkeus riippuvat osittain yksilön mitta- ja voimasuhteista. Ts. pysty melan lähtöasento on teoriassa paras, käytännössä juuri kenenkään näppeihin ei sovellu täysin pysty vedon aloitus. Kaikki selvästi yli 45 asteen yläpuolella voi olla parasta mahdollista ko. yksilölle". (Petri Sutinen) "Veto alkaa eteen ojennetulla kädellä, vartalon kierto lantiosta ja selästä vielä lisää kurotusta vetokäden puolelle. Jos melan ylempi lapa eteen työnnettäessä ylittää reilusti kajakin rungon keskilinjan syyllistytään ylävartalon ylikiertoon, joka ei enää lisää melontaliikkeen ulottuvuutta, vaan aiheuttaa kanootin turhaa keikkumista." (Pekka Tyllilä) Varottavassa vartalon ylikierrossa on kyse nimenomaan ylävartalon ylikerrosta, yläselän ja olkapäiden kiertämisestä yli kajakin keskilinjan. "Alavartaloa ei voi mitenkään kiertää liikaa. Alavartalon kierto on itse moottori, kaiken perusta." (Petri Sutinen) Vartalon kiertoa harjoiteltaessa on hyvä keskittyä havainnoimaan alavartalon kiertoa. Tämä käy helposti esimerkiksi tarkkailemalla melontaliivin alareunaa suhteessa aukkopeitteeseen. Vartalon kiertämisessä on kyse vartalon kiertämisestä, ei nyökkimisestä. "Älä keinuta itseäsi eteen- ja taaksepäin kajakkimelonnassa. Se vain nyökyttelee kajakkia." (Petri Sutinen). "Veto aloitetaan lantion lihaksilla. Ensimmäisenä vetoliike tuntuu pakaroissa ja etenee selän kiertymisenä vetokäden puolelta taaksepäin. Viimeksi koukistuu käsi. Melaa kuljetetaan lähellä kajakin runkoa. Kun vetokäden nyrkki on lantion kohdalla, nostetaan melaa jo ripeästi pois vedestä." (Pekka Tyllilä) "Melaa nostetaan vedestä käsivarsi vaakasuorassa hartian tasalle. Noston jälkeen käden liike suuntautuu työntönä eteenpäin. Työntökäden nyrkki kulkee jonkin verran silmän tason yläpuolella kohti kajakin keulaa. Työntökäden liikettä hidastetaan, jotta työskentelevä lapa parhaalla vetoalueella pysyy mahdollisimman pitkän matkan lähes pystyasennossa. Työntökäden ranteen pitäisi työntövaiheessa olla melko suorassa. Ristikkäisistä melanlavoista johtuva melan kääntö kiinteän otekäden ranteella tapahtuu räväkästi työntövaiheen päättyessä samalla hetkellä kun toisen käden puolella mela nostetaan vedestä" (Pekka Tyllilä) Älä hätäile vedon kanssa. Kuten todettu, jos teet vedon oikein se ei tunnu kovin kevyeltä eikä tapahdu kovin nopeasti. Nopeaan vetoon pyrkiminen johtaa helposti "hutaisuun" jossa menee voima hukkaan. Ilmassa melaa on turha kannatella turhan päiten. Siinä menee jokainen sekunti taivaan tuuliin. Tee siis vedessä tapahtuva melanveto rauhallisesti ja vie sen päätyttyä toisen puolen lapa veteen välittömästi. Vetojen välissä ei ole taukoa. Kun vasemmalla puolella tapahtuva veto päättyy olet automaattisesti valmiiksi oikean puolen vedon aloitusasennossa. Alussa näin ei tietenkään automaattisesti ole, vaan tätä on harjoiteltava ja pidettävä tämä tavoite mielessä. "Vaikka vartalo pyöriikin tasaisesti ja nautinnollisesti, mela ei liiku pyöreää liikerataa pitkin. Mela on vedessä vetoasennossa koko vedon ajan, mitä seuraa erittäin nopea vaihto. Heti, kun vartalo lähtee pyörähtämään takaisin, mela on jo uudessa vedossa. ÄLÄ MELO ILMASSA, se ei liikuta kajakkia. Kun pyörität vartaloasi, pidä mela ja sen koko lapa vedessä. Kun mela on ilmassa, et pyöritä." (Petri Sutinen) Melonnan on tapahduttava tehokkaalla melonta-alueella ja melojan hyödynnettävä koko liikerataansa. Tarvittaessa voit harjoitteluvaiheessa liioitella etunojaa. Seuraavasta mielikuvaharjoituksesta voi olla apua. Vie mela poikittain kajakin etukannelle niin pitkälle kuin saat. Nosta mela kannelta edelleen poikittain hartioiden korkeudelle. Mielikuvittele melan keskikohdalle, keskelle kajakin kantta hartiakorkeudelle soutuveneistä tuttu hankain. Aseta melan keskikohta hankaimeen ja meloessasi pidä keskikohta koko ajan paikallaan hankaimessa. "Työnnä melasi keskikohta, akseli, pyörimään mahdollisimman kauas omasta vartalostasi." (Petri Sutinen) Melottaessa mela ei saa tulla syliin. "Sylistä melominen kyynärpää alhaalla alhaalla altistaa ranteet rasitusvammoille ja estää tehokkaasti melojaa käyttämästä lantiotaan ja ylävartaloaan melontavoiman peruslähteenä." (Pekka Tyllilä) Melontaan tarvittava voima syntyy suurissa selkä- ja vatsalihaksissa vartalon kierrossa. Yläkädellä melaa voi kevyesti työntää (liike vastaa etunojapunnerrusta) mutta alakädellä ei melaa varsinaisesti vedetä vaan lähinnä ohjataan. Alakädellä vetäminen vastaisi leuanvetoa, eikä sitä pitkään jaksa. "Tarkkaile, että ylempi, työntävä kätesi ei laske vedon aikana. (Mikäli se laskee, työnnät kajakkiasi pohjaa kohden.) Hyvä yläkäden korkeus on olkapäälinjassa tai sen yläpuolella, ei milloinkaan olkapäälinjan alapuolella." (Petri Sutinen) Turvallisissa olosuhteissa voi harjoitella melomalla ilman aukkopeittoa. Tällöin melan vartta pitkin valuva vesi muistuttaa virheellisestä melonta-asennosta ja tekniikasta.

Lisävinkkejä eteenpäin melonnan harjoitteluun (Petri Sutinen) 1. Pyöritä selkääsi ja vatsaasi tehokkaasti. Liike siirtyy olkapääkierron kautta käsiin. Tämä on kaiken nautinnollisen melonnan peruslähtökohta!!!! Totuttele kajakkiin, ja kun luotat sen pystyssäpysymiseen, rotatoi ja nauti! Sellaista virhettä ei ole, että pyörittäisit vartaloasi liikaa!!!! 2. Tarkkaile, mitä lapasi tekee vedessä. Älä nosta tai työnnä kajakkia syvemmälle, älä käännä kajakkiasi jos et sitä halua. Työnnä sitä eteenpäin, mahdollisimman suoralla lavalla. 3. Kun lapa loittonee vedon lopussa rungosta, pidä mela melko pystyssä ja suorassa asennossa, liikuta koko vartta vartalonpyörähdyksen mukana sivusuunnassa. 4. Hanki itsellesi alukseesi sopiva mela. Liian pitkällä tai liian lyhyellä välineellä et pääse vedon päälle. Melan pituus riippuu lukuisista seikoista: KOKEILE, KOKEILE ja MIETI ja KOKEILE. Melonta tapahtuu melalla, ei kajakilla tai kanootilla. Älä usko ketään tai mitään tarjottua vastausta melan pituuden suhteen, kokeile hyvin laajaa pituusvalikoimaa. Jos aloitat liian pitkällä melalla, tehokas eteenpäinmelonta on täysin mahdotonta oppia. Mikäli et saa edellälueteltuja tekijöitä mitenkään sujumaan, eikä mela tunnu liian kevyeltä, ota käyttöön radikaalisti lyhyempi mela ja kokeile uudestaan. 5. Pidä vetävän käden ranne suorassa asennossa kaikkiin ilmansuuntiin. Vino ranteen asento johtaa helposti jännetupin tulehdukseen ja rasitusvammoihin, jopa lyhyellä melonnalla. Oikea ja rento ranteen asento ei rasita ranteen lihaksistoa, käsi ei irtoa helposti kyynärpäästä. 6. Älä nyrkkeile meloessasi. Pyri rentouttamaan käsiäsi, ja pyöritä sen sijaan vartaloasi tehokkaasti. Työnnön ja vedon pitää olla tasapainossa, melan tulee liikkua vedon lopussa pystyasennossa sivusuunnassa. Jos nyrkkeilet meloassasi, työnnät jokaisen vetosi lävitse, eikä melasi ole kuin ohikiitävän hetken hyödyllisessä eteenpäintyöntävässä asennossa. 7. Nosta kyynärpääsi ylös joka vedolla. Mela nousee ylös olkapäälinjasta lähtien. Melo "pärekorit kainalossa", muista tuulettaa kainalosi! 8. Työntävän käden asennon tulee olla rento. Yleensä tämä asento ei välttämättä ole suora ranne. 9. Käsiesi perusliikerata on ylös- ja alaspäin, ei eteen- ja taaksepäin. Mela liikkuu taaksepäin vartalosi pyörähdyksellä, ei käsiesi vedolla. Kättä tarvitaan lähinnä vedon lopussa saattamaan ja ohjaamaan melaa hyödylliseen liikesuuntaan. 10. Intiaanikanootilla suurin osa kaikesta tästä pätee täysin yhtäläisesti. Vartaloa tosin voi ja tuleekin käyttää tehokkaasti myös eteen- ja taaksepäin suuntautuvilla liikkeillä.     Melontakoulun aloitussivulle Lisätietoja melontakursseita saat sivuiltamme, ja toki voit myös soittaa Timolle numeroon 040 58 24 651.