Melontakoulu osa 2:
Kanoottiin ja kajakkiin meno ja säätäminen

Avokanoottiin meneminen on helpompaa kuin kajakkiin pujottautuminen. Muutama perusasia on kuitenkin hyvä pitää mielessä.

Kanootin laidoille ei parane astua, kanootin saa laidalle astumalla lapsikin nurin. Laidoista voi kanoottiin mennessä ottaa tukea, kunhan ottaa tukea tasaisesti molemmista laidoista.

Kanoottiin mentäessä astutaan molemmista laidoista tasaisesti tukea ottaen penkin etupuolelle keskelle kanoottia. Takapuoli lasketaan penkkiin rauhallisesti pitäen painoa myös käsillä, jotka edelleen ottavat tukea tasaisesti molemmista laidoista.

Luonnon rannasta lähdettäessä on syytä tarkastaa että kanootti on reilusti vedessä eikä melojien painosta juutu pohjaan tai jää rantakivelle keikkumaan. Jos kanootissa joudutaan liikkumaan (esim. sellainen paikka että kanoottiin on mentävä jommasta kummasta päästä) kuljetaan keskellä kanoottia (kölilinjalla) tasaisesti molemmista laidoista käsillä tukien.

"Etumeloja menee yleensä ensin kanoottiin, kanootti on siten tukevampi. Jos kanootti on virtaavassa vedessä, menee alavirran puoleinen meloja ensin, kanootti ei haukkaa virtaan niin pahasti".

"Kanootista poistuminen tapahtuu käänteisessä järjestyksessä. Molemmissa tapauksissa rannalla oleva tukee kanoottia pitäen laidoista kiinni ja vastaavasti vuorollaan kanootissa oleva tukee kanoottia melatuen avulla" (Risto Vilkki, Avokanoottiyhdistys)

MUISTA: Paino pois käsiltä vasta, kun istut tukevasti kajakissa.

Poistuminen tapahtuu samalla tavalla, ainoastaan päinvastaisessa järjestyksessä.

Kajakkiin meneminen on hieman hankalampaa ja tekniikka riippuu vesillemenopaikasta ja tottumuksesta. Tässä perustekniikat.

Matalasta luonnonrannasta kajakkiin noustaan käyttämällä melaa tukena. Kajakki asetetaan veteen rannan suuntaisesti sen verran kauas rannasta, ettei se melojan kyytiin noustua juutu pohjastaan kiinni. Melan toinen lapa asetetaan rannalle lapa lappeelleen lusikkapuoli tukevasti maata vasten. Toinen lapa asetetaan kajakin aukon takareunan ulkopuolelle. Astutaan melan yli siten että mela jää selän taakse. Laskeudutaan kyykkyasentoon ja otetaan selän takana molemmilla käsillä melasta kiinni hartialeveydeltä. Siirretään kajakin puoleinen käsi melan vartta pitkin kajakin aukon kohdalle. Otetaan tällä kädellä melasta ja aukosta ote, joka lukitsee melan aukon takareunaan. Peukalo menee melan ympärille ja muut sormet aukon sisälle. Tarkistetaan rannanpuoleisen lavan tukeva asento. Siirretään jalat vesirajaan. Otetaan vartalon paino käsille, jotka ovat kiinni melassa. Painoa pitää olla molemmilla käsillä. Lasketaan takapuoli kevyesti melan varrelle ja liutetaan se kajakin takakannelle. Isoaukkoisessa kajakissa takamus tipahtaa aukkoon kuin itsestään ja jalat tulee mukana muitta mutkitta, pienempiaukkoisessa istutaan ensin kajakin takakannelle, siirretään sitten jalat kajakkiin ja vasta tämän jälkeen takamus sisään. Paino pidetään käsillä siihen asti kun takamus on tukevasti kajakissa!

Yli kajakin korkuisesta laiturista ja korkeasta rannasta veteen mentäessä ei melatuki oikein toimi, vaan on parempi ottaa tuki suoraan laiturista tms. Tällöin kajakki on siihen mentäessä huomattavasti kiikkerämpi (melan välittämä kehon paino ei ole sitä vakauttamassa). Otetaan tukeva ote laiturista, kivestä tms. selkä kohti kajakkia. Astutaan kajakin sisälle täsmälleen keskilinjalle penkin eteen (tai penkille jos aukko on niin pieni ettei eteen onnistu). Pidetään mahdollisimman paljon painoa käsillä ja lähdetään laskemaan takamusta takakannelle. Yhä paino käsillä. Kun on päästy takakannelle, liuutetaan jalat paikoilleen ja takamus perässä penkkiin. Vasta nyt voit siirtää painoa pois käsiltä (tämä tapa on esitetty kuvasarjassa vasemmalla)

Kun kajakkiin on päästy, kiinnitetään aukkopeite.

Aukkopeite puetaan päälle jo rannassa ennen kajakkiin menoa. Aukkopeite puetaan alakautta hameen tapaan, ja isompi alue asetetaan melojan etupuolelle. Aukkopeite nostetaan riittävän ylös "kainaloihin saakka", jottei se melottaessa jää kuopalle. Kuopalle jäänyt kankainen aukkopeite alkaa nopeasti kastua läpi.

Kajakkin istuttaessa huomioidaan, ettei aukkopeite jää takamuksen alle. Aukkopeitteen kiinittäminen aloitetaan takareunasta, oman ristiselän kohdalta. Koska aukkopeite on tehty aukon muotoiseksi se täytyy saada oikeaan asentoon. Useimmissa aukkopeitteissä on takimmaisessa kohdassa kiristin ja kiristyskumissa vahvennus, jotka tulee täsmätä oman ristiselän kohdalle.

Tämän jälkeen kiristys-/reunanuha painetaan kajakin aukkoa kiertävään uraan ristiselän kohdalta ja aletaan tasaisesti molemmilla käsillä venyttää/liuttaa reunanauhaa uraan keulaa kohti edeten. Otetta ei saa välillä irrottaa. Etenkin tiukkojen neopreenipeittojen kanssa saa alussa harjoitella ihan tosissaan. Neopreenipeittojen kasteleminen helpottaa niiden paikalleen saamista.

Lopuksi tarkistetaan, että kauhukahva on jäänyt näkyviin ja aukkopeite on kaikilta osiltaan hyvin paikoillaan. Kauhukahvaksi sanotaan hihnaa, josta aukkopeitteen saa kaatumistilanteessa irroitettua. Kankaisissa ukkopeitteissä irroittautumien tapahtuu kyllä lähes itsestään, mutta tiukossa neopreenipeitteissä kauhukahvalla on todellista merkitystä.


Säätäminen

Säätämisen ensimmäinen vaihe liittyy aluksen valintaan. Valitaan siis sopivan kokoinen alus. Useimmiten se pyrkii olemaan liian suuri, joten valitaan vähän pienempi. Sitten aloitetaan säätäminen.

Ensin säädetään painopiste. Kun alus kelluu vedessä suorassa melojan istuessa omalla paikallaan melonta-asennossa painopiste on kohdallaan. Jollei ole, säädetään melojan paikkaa penkkiä siirtämällä. Jollei tämä ole mahdollista, painopistettä voi säätää lisäämällä painoa toiseen päähän (esim.retkivarusteita, hiekkasäkki tms.). Alus on saatava tasapainoon sekä pituus- että sivuttaissuunnassa.

"Trimmillä on suuri merkitys kanootin käyttäytymiseen, erityisesti tuulessa ja virrassa. Normaalisti painavampi melojista sijoitetaan taakse. Jos painoero on suuri (halutaan meloa esim. painavampi meloja edessä) tai keula nousee selvästi ylös, kanootti tasapainotetaan lisäpainoilla niin, että se jää aavistuksen verran peräpainoiseksi. Kanootti pyritään saamaan tasapainoon myös sivusuunnassa niin, ettei kumpikaan puoli ole vedessä alempana kuin toinen." (Avokanoottiyhdistys)

Usein myös penkin korkeutta voidaan säätää. Mikäli tämä on mahdollista annetaan penkin ensin olla alemmassa asennossa ja nostetaan sitä muutamalla sentillä heti kun se alkaa tuntua turvalliselta eli ei lisää kiikkeryyden tunnetta liiaksi. Korkeammalta on parempi meloa, mutta ensisijaisempaa on se ettei tarvitse jännittää.

Kanootin säädöt alkaa olla tehty, kajakkimeloja siirtyy kajakin sisäosiin ja säätää mahdollisen ristiseläntuen ja jalkatuet. Säädöt tehdään joko kuivalla maalla tasaisella alustalla tai vedessä. Rannalla etenkin lasikuitukajakin kanssa kannattaa olla tarkka, ettei alle satu teräviä kiviä tms.

Ristiselän tuki säädetään siten, että kun takapuoli on mukavimmassa asennossa penkissä ja meloja istuu selkä ryhdikkään suorana, kiristetään ristiselän tuki kiinni ristiselkään lantion korkeudelle tai vielä alemmas.

Jalkatuet säädetään siten, että istuessaan kajakissa melojan jalat ylettävät reilusti kokonaan jalkatuille. Säätö saa olla sillä lailla napakka, että jos jalat rentouttaa ne haluavat luonnostaan koukistua, jolloin polvet nousevat aukon sivuille kajakin kanteen. Kevyesti voimaa käyttämällä jalat saa kuitenkin helposti suoraksi. Ensimmäisinä päivinä jalkatukia haluaa helposti siirtää kauemmas puutumisen ja väsymisen takia. Muutaman päivän kuluttua huomaa kuitenkin miten paljon etua on tiiviistä asennosta ja palaa säädöissä takasin.

Jos kyseessä on oma kajakki, voi samantien virittää myös reisi- ja lantiotuet kohdalleen. Kajakista riippuen säätöön on käytettävissä tehtaan oma kajakin mukana tullut säätöpalasarja tai sitten vanha retkipatja ja ilmastointiteippiä. Välimuotojakin toki löytyy. Perusääntö tälle säätämiselle eli "toppaamiselle" on, että mitä kovempiiin koskiin ja suurempiin aallokkoihin ollaan menossa, sitä tiiviimpi toppaus. Jos taas melotaan pääasiassa eteenpäin ja sileällä vedellä väljä istuma-asento on parempi sekä mukavuuden että melontatekniikan kannalta. Väljyydessä / tiiviydessä on siis kyse kompromissista ideaalin eteenpäinmelonnan ja ideaalin kajakin kallistusten hallinnan välillä. Koskimelontaan napakka, rata- ja kuntomelontaan väljä ja retkelle siltä ja väliltä.

Nyt on kulkupelit säädetty ja voidaan siirtyä melomaan.

Seuraavassa osassa opitaan oikea melonta-asento ja harjoitellaan ensimmäisiä melan vetoja.

Melontakoulun aloitussivulle

Lisätietoja melontakursseita saat sivuiltamme, ja toki voit myös soittaa Timolle numeroon 040 58 24 651.