Lapakulma
Melan pituuden ohella
suosittu keskustelun aihe on lapakulma. Jos suuri
osa melojista haluaisi aavistuksen
lyhentää melaansa, ainakin sama joukko
kaipaisi enemmän tai vähemmän
pienennystä lapakulmaan. Yksilapaisissa
meloissa ei lapakulmaa tietenkään
tarvitse miettiä
Inuiittien pitkissä
ja kapealapaisissa meloissa ei ollut lapakulmaa.
Lavat olivat saman suuntaiset. Kun uusi
leveämpi ja lyhyempi lapamuoto alkoi
tehokkaampana nousta esiin, keksittiin myös
lapakulma. Samansuuntaiset leveät lavat ovat
arat tuulelle ja melonta käy nopeasti
hankalaksi. Kun lavat asetetaan ristiin (90 asteen
kulmaan) ylhäällä oleva lapa on
kajakin suuntaisesti eikä toimi menoa
vastustavana purjeena.
Noista ajoista lapakulma
on sitkeästi pysynyt lähellä 90
astetta. Vielä muutama vuosi sitten yleisin
lapakulma oli n. 80, eikä sille monissakaan
tapauksissa ollut muuta perustetta kuin se,
että sellaisia melat kaupoissa olivat.
Mitä haittaa
lapakulmasta sitten on? Mitä
lähempänä 90 lapakulma on, sitä
enemmän melaa joutuu kiinteän otteen
kädellä (useimmiten oikea) ja sen
ranteella pyörittämään. Liike
ei ole kovin luonnollinen ja aiheuttaa monille
ongelmia. Lisäksi suuri lapakulma voi tuntua
hankalalta tuennoissa ja eskimossa, miksei
muissakin melontaliikkeissä, kun lavan asento
joutuu ikäänkuin hakemaan. Ja hieman
pienempi lapakulma ei juuri haittaa tuulessa
melomista ainakaan sisävesillä eikä
etenkään jokireiteillä.
Toisaalta nykyaikaiseen
melontatekniikkaan ei sovi 0-kulmakaan.
Retkimelonnassa on yleistymässä 60 ja
koskimelonnassa 35-55 astetta. Merimelontaan
kannattaa edelleen harkita suurempaa kulmaa tai
sitten harkita lavan muotoa yhdessä lapakulman
kanssa. Monissa meloissa lapakulmaa voi myös
myöhemmin muuttaa, jos kokeilu alkaa
kaduttaa.
• Yleistä
• Pituus •
Paino •
Lavan muoto
• Lavan koko
• Lapakulma
•
• Materiaalit
• Katkaistavuus
• Tilpeföörit
•
