Perinteisen
"länsigrönlantilaisen" perä ja keula
nousevat selvästi vesilinjasta, mutta muuten
kansi on matala, juuri ja juuri veden pinnalta
nähtävissä. Tällä
yhdessä perinteisen pohjamuodon kanssa
saavutetaan ominaisuuuksia, joiden vahvuuksia ovat
selkeä ja arvattava käytös sekä
taipumus nousta tuulen. Matala kansirakenne
ehkäisee tuulen ja etenkin puuskien
haitallaista vaikutusta. Haittana on tämä
tuuleen nousemis taipumus, jota perinteisesti on
kompensoitu leikkaavalla perällä (ja
keulalla) ja kallellaan melomisen mahdollistavalla
pohjan muotoilulla. Moderneimmissa kajakeissa
ongelmaa torjutaan myös peräsimellä
ja säätöevällä,
niistä tuonnempana.
Kannen pullistaminen on
kykyajan ilmiö ja sille on vaikea keksiä
perusteita. Lyhyemmissä yleiskajakiessa
sillä tietysti saadaan lissää
kantavuutta ja myös väljyyttä
melontatiloihin, mutta toisaalta perinteisellä
matalallakin kannella löytyy sopivia malleja
isommillekin melojille.
• Kajakin
koko • Materiaalit
• Pohja
• Kansi
• Keulan
ja perän muotoilu • Evä,
peräsin vai ei • Aukon
koko • Jalkatuet
• Laipiot
• Lisävarusteet
•
|
