Perinteinen muotoilu vaatii
melojalta määrätietoisia otteita ja
selkeitä liikkeitä. Kajakkia täytyy
uskaltaa kallistaa. Sen ominaisuuksia
pitää hyödyntää, sitten se
toimii hienosti. Esimerkki tällaisesta
kajakista on Eski 550.
Säätöevä
on hyvä vaihtoehto tuuleen nousevaan
pyöreäpohjaiseen kajakkiin. Sillä
kompensoidaan tuuleen nousemista ja
vähennetään sortumista sivutuulissa.
Säätöevän hyvä ominaisuus
on sen säädettävyys. Sen voi
myös säätää "nollille"
silloin kun haluaa harjoitella melomista ilman
evää. Tällaisia kajakkeja ovat
esimerkiksi kotimaiset Starit.
Kiintoevä kuuluu
lähinnä kilpa- ja kuntokajakkeihin, mutta
esimerkiksi Mi415 yleiskajakkiin saa helposti
irroitettavan kiintoevän, joka muuttaa
ketterän kajakin suuntavakaaksi hetkessä.
Ei huono vaihtoehto hyvin vaihteleviin
koski/joki/järvi olosuhteisiin.
Peräsin on
varusteena monissa kaksikoissa, joiden ohjaaminen
kallistelemalla on yksiköitä hankalampaa.
Kajakin ulopuolisena rakenteena se myös
jättää enemmän tilaa
tavaroille. Peräsin on saatavissa myös
moniin yksiköihin. Niissäkin se
säästää lastitilaa
evään verrattuna ja helpottaa ohjailua.
Toisaalta peräsin saattaa tehdä
melontataitojen kehittymiselle hallaakin. Ainakin
alussa olisikin syytä jättää
peräsin kotiin ja opetella ensin melomaan
ilman sitä. Onhan kyseessä sitä
paitsi varuste, jonka särkyminen ei ole aivan
tavatonta, joten ilmankin on syytä oppia
pärjäämään.
Uusin innovaaatio on ns.
aktiiviperäsin, joka muistuttaa joustavaa
kiintoevää. Innovaatiota on jo kehuttu,
mutta vertailukokemukset ovat vielä
vähäisiä. Palaamme asiaan.
• Kajakin
koko • Materiaalit
• Pohja
• Kansi
• Keulan
ja perän muotoilu • Evä,
peräsin vai ei • Aukon
koko • Jalkatuet
• Laipiot
• Lisävarusteet
•
