Kanootit ja kajakit • Kanootit • Retkikajakit • Kuntokajakit • Koskikajakit • Kanoottia melotaan yksilapaisella melalla, kajakkia kaksilapaisella. Kanootti on perinteisesti verraten avonainen, kantava, alkuvakaa ja loppukiikkerä. Alunperin kanootti kehittyi joille ja järville ihmisten ja tavaroiden kuljettamiseen. Kajakki on perinteisesti umpinainen, kantavuudeltaan rajallisempi, alkukiikkerä ja loppuvakaa. Se kehittyi metsästys- ja kalastusalukseksi arktisille vesille. Sittemmin kanoottien ja kajakkien kehitys on moneen kertaan kohdannut, ottanut yhteen ja risteytynyt. Monet kajakilla tapahtuvan koskimelonnan tekniikoista on ensin keksitty kanoottimelonnassa. Monista kajakkimelontatekniikoista ja jopa kajakkien suunnitteluoivalluksista on ammennettu kanoottimelontaan. Ja päinvastoin.

Tänä päivänä, jos tarkkoja ollaan, kajakin ja kanootin erottaa toisistaan varmuudella vain melasta ja melonta-asennosta. Täysin sama alus voi penkistä riippuen olla kajakki tai kanootti. Toisaalta suurin osa kanooteista ja kajakeista on sentään edelleen helposti tunnistettavissa esikuviensa pohjalta. Perinteinen kanootti on nykyversiossaan noin viisi metriä pitkä, noin 90 cm leveä, varsin tasapohjainen ja tukeva. Keula ja perä nousevat vain hieman ja kölilinja on suora tai aavistuksen kaareva. Kanoottiin on helppo astua ja sillä pääsee eteenpäin vähälläkin harjoittelulla. Kanootin kantavuus on hyvä, sen pakkaaminen on helppoa ja auton katolle sen nostaa helposti kaksin, harjoittelulla yksinkin. Isoihin koskiin perinteinen kanootti soveltuu varauksin, merelle vain rannikkokäyttöön. Perinteinen kajakki on niinikään noin viisi metriä pitkä, tai vähän pidempikin, mutta huomattavasti kanoottia kapeampi ja myös aloittelijan käsissä kiikkerämpi. Jos kajakin leveys on reilusti yli 60 cm, vaatii hyvän kajakkimelontatekniikan oppiminen varsin leveät hartiat. Kajakissakin on tavaratilaa ja kantavuutta huomattavasti enemmän kuin reppuretkeilijä voi kohtuudella kantaa. Kajakin perinteiseen muotoon kuuluu selvästi nouseva perä ja ennemuuta keula, joiden tarkoituksena on parantaa ominaisuuksia ja turvallisuutta kovassa tuulessa ja aallokossa. Perinteistä retkimelontaa harrastuksekseen suunnittelevan on helppo tehdä valintansa perinteiseltä pohjalta satojen vuosien viisauteen luottaen. Toki pohjan muodosta, ohjaussysteemeistä, mitoituksista jne. on lukuisia mielipiteitä, mutta näistä asioista löytyy myös runsaasti tietoa ja kokemusta. Suomalaisista uusista melojista valtaosa valitsee yhä kulupelinsä näistä varsin perinteisistä lähtökohdista suunnitelluista malleista. Kilpamelonnan eri muodot ja niiden harrasteversiot ovat rikastaneet melonnan kenttää lukemattomilla kategorioilla. Ei kilpamielessä harrastavien kannalta merkittävimpiä lienevät slalomista ja koskisyöksystä lainanneet koski- ja freestylemelonta sekä ratamelonnasta lainannut kuntomelonta. Unohtaa ei myöskään sovi suomalaisesta perinteestä ammentavaa erämelontaa ja esim. kanootista tai kajakista tapahtuvaa metsästystä ja kalastusta. Tällä erää olemme päätyneet yleisyyden, kasvavien suuntausten ja pääsääntöisen käytön pohjalta seuraavaan jaotteluun: Kanootit (retki- ja yleiskäyttöön), retkikajakit (merelle, järville ja joille), kunto- ja koulukajakit (kuntoiluun ja tekniikkaharjoitteluun, koskikajakit (koskiretkeilyyn ja koskipuljaukseen). Lisäksi on olemassa monenlaisia kajakkeja ratamelonnasta kesämökkikäyttöön, ja niitä sivutaan tarpeen mukaan mainittujen otsikoiden alla.