Tavoitteenani on meloa yksin 01.08.2008-08.11.2008 välisenä aikana Pohjois-Amerikassa sijaitsevaa Yukon-jokea pitkin noin 3000 kilometriä Kanadan Brittiläisen Kolumbian Whitehorsesta USA:n Alaskan Beringin Meren rannikolle. Matkavälineenä toimii royalexista valmistettu Esquifin kolmekymmentäkiloinen Presage-avokanootti, jonka tehtävänä on kuljettaa matkassa tarvittavat välineet ja tavarat.

Harjoittelujakso matkaan on kattava, jotta pitkät erämaataipaleet sujuisivat turvallisesti ja sulavasti. Erätaitoja testataan ennen matkaa, ensiaputaitoja on parannettu EA1- ja EA2 kurssilla, melonta- ja ampumakoulutusta tulee alan ammattilaisilta. Melonnan tekniikkakoulutusta antaa Eräkettu Oy:n Timo Lehtonen ja ampumakoulutusta on luvassa Sakon Riihimäen tehtaalla. Ennen lähtöä käydään myös metsästäjäntutkinnon hankkiminen sekä hirvi- ja karhuluvat. Kuntoharjoittelun tarjoaa kuntosalit Anastacium ja Kuntokeidas Hämeenlinnassa ja ravinto-ohjelmasta vastaa urheilulääkäri. Lisäliikuntaa tulee pyöräilystä ja salibandysta.

Varusteita mukaan matkaan tulee lähtiessä reilut 80 kiloa, joista ruokaa on noin 50 kiloa. Turvallisuudesta vastaa Sakon Tikka T3-kivääri ja ensiapulaukku. Muina varusteina on mm. teltta, makuualusta ja -pussi, vaatetus, melontavarusteet, Primus Omnifuel -retkikeitin, polttoainetta, satelliittipuhelin, aurinkokennolaturi, kompassi, GPS-paikannin, kalastusvälineet. Ruokatäydennys tapahtuu matkan suurin piirtein puolivälissä sijaitsevasta Fort Yukonista, josta pitäisi mukaan ottaa toiset 50 kiloa kuivaruokaa.

Matkan vaaroina on pitkillä matkoilla mahdolliset sairaudet, loukkaantumiset, murtumat, villieläimet (joista mainittakoon harmaakarhut, mustakarhut ja sudet), onnettomuus kanootin kanssa. Näihin varaudutaan asianmukaisella koulutuksella, huippuluokan varusteilla, harjoittelulla ja suunnittelulla. On käytännössä varmaa, että ongelmitta ei tämä kolmen ja puolen kuukauden matka suju, joten erilaisiin ongelmatyyppeihin varaudutaan ja tutustutaan niin huolella kuin vain mahdollista on, jotta itse ongelmien ilmetessä niihin on sopivat ratkaisumallit olemassa.

Paluukuljetus tapahtuu Emmonakista, noin kymmenen kilometriä Beringin mereltä sisämaahan päin, pienlentokoneella. Lento tuo matkaajan Alaskan suurimpaan kaupunkiin Anchorageen, josta paluulennot Suomeen odottavat. Paluu Suomeen
tapahtuu 14.11.2008.

Matkasuunnitelmien ja matkan edistymistä voit seurata sivun vasemmassa reunassa julkaistavista raporteista.

Nils Salonen