By admin, to joulu  15 2005

Kanootin historia on lähes yhtä vanha kuin kajakin historia, mutta käyttöolosuhteet ja käyttötarkoitus varsin toisenlaiset.

Kanootti kehittyi huippuunsa vaeltavien Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa. Se oli "paikallinen reki" jolla piti pystyä siirtämään vähällä miesvoimalla isojakin kuormia, mutta itse aluksen tuli olla niin kevyt, että sen sai helposti siirrettyä myös hankalien paikkojen kuten koskien ja kannasten yli tai ohi.

Kevyt ja kantava. Helposti kannettava, sovelias niin järville kuin joillekin ja myös koskisille reiteille. Samoja vaatimuksia asettavat monet tämän päivänkin kanoottimelojat omalle kulkupelilleen.

Valkoisen miehen tietoisuuteen kanootti tuli pian sen jälkeen, kun kolumbus eksyttyään nimesi Amerikan alkuperäiskansat intiaaneiksi. Pian alkoi turkiskauppa, ja syvältä erämaasta, latvavesiltä, piti kuljettaa turkiksia meren rantaan. Siinä oli mahtava markkinarako perinteiselle kanootille. Helppo meloa tyhjänä yksinkin, helppo mennä tyhjänä vastavirtaan ja ohittaa maitse vuolaimmat paikat. Ja alaspäin tullessa kanootti kantoi helposti satojakikin kiloja melojaa kohti.

Kanootin alkuperäisestä käytöstä poiki luontevasti sekin kehitysaskel, että ihminen keksi ruveta huvikseen melomaan sellaisiakin koskia, jotka oikeastaan olisi ollut helpompaa ohittaa maitse. Mutta sitten kun muutamat hurjapäät kokeilivat pahempienkin koskien laskemista, myös "hytötysuhde" muuttui tekniikan ja kanoottien kehittymisen myötä. Kanootin historiaan kuuluu myös koskimelonnan synty, vaikka se suomessa mielletäänkin enemmän kajakkilajiksi.