By admin, ke marras 16 2005

Kuka: Timo Lehtonen, sosiaalikasvattaja, elämyspedagogiikan opettaja, työyhteisökouluttaja, melontakauppias ja melontaohjaaja.

Melonta alkoi 80-luvun alussa Kallanmelojien kurssilla, välillä pitkiä taukoja, nyt taas yli 10 vuotta aika aktiivisesti. Lähinnä kuntomelontaa ja lyhyitä retkiä, mutta myös koskimelontaa ja parina viimevuonna jopa freestylen alkeita... maaliskuussa 2008 lähti ensimmäinen sileän voltti!

Kajakit: Töissä mitä sattuu, mutta aika usein alla on pikku-eski, eski 525 tai joku muu oistava Lettmann. Toisinaan Shüler ja Eski 550. Koskihommissa ja kursseilla Rocker, koska "siinä on niin hyvä olla" tai yhä useammin SuperHero, koska siinä on enemmän kanttia ja se on niin ihanan nopea ja tottelevainen, nyt kun sitä on oppinut käskemään.... Omalla ajalla Shüler, Eski 530, AllStar, SuperHero, Streamliner...

Parasta melonnassa on sen monipuolisuus ja rajattomat mahdollisuudet. Itse olen oppijana varovainen ja hidas, mutta melonta sopii kaikenlaisille oppijoille. Itse nautin siitä, kun koen hallisevani omaa itseäni ja sitä kautta melontaani entistä paremmin.

Tarina: Kesällä 2005 sain pikku-eskillä hyvässä myötäaallossa surffatessani yllättävän vieraan - takakannelle telakoitui retkikaksikko, joka ei tahtonut luopua millään... Oma kajakki nousi lähes pystyyn ja tarjoutui harvinainen tilaisuus harjoitella tuentojen toimivuutta tositilanteessa. Koska kaksikko tuntui olevan tiukasti jumissa lastiluukussani, ajattelin jo, että ainut keino on tarjota kaksikolle oman kajakin pohjaa. Mutta sitten tuli sopiva ristiaalto, kaksikko irtosi ja minä retken oppaana säilyin kuivana. Tuentoja kannattaa harjoitella! Ja varautua siihenkin mihin ei voi varautua (seikkailuun...)

Seura: Kajak, Tampere. Melamekot, Nokia.