By admin, ti helmi  10 2009

Kylmät tyypit

Neljäs helmikuuta vuonna 2009. 40 jalkainen kontti täynnä kajakkeja. Tunti aikaa purkaa kontti. Muutama tunti aikaa ennnen pimeää lajitella kajakit. Yksilöidä ja merkata ennakkotilatut, päättää mitkä mallit ja värit laitetaan esille liikkeeseen. Mitkä viedään lähivarastoon, mitkä katokseen, mitkä konttiin. Mallikappaleiden pakkausten purkua ja lajittelua. Hyllyjen uudelleen järjestelyä. Toimituslistojen läpikäyntiä. Sähköposteja ennakkoon kajakkinsa tilanneille. Lempikengät puhkikävellyt, sukat märät, pikkupakkasta. Viimeiseksi avaan viimeiseksi myymälään kannetun paketin, kokovalkean Godthab kajakin.

Ulkonäkö vastaa odotuksia. Tämän tiesin. Kiintoevä vaikuttaa voimakkaammalta kuin kuvissa. Lattialla sovittaminen vaatii pieniä järjestelyjä, keskelle reilysti fylliä ja perän ja keulan suojaksi KS-foamit. Sitten, viimein, kajakkiin.

Haasteet alkavat heti. Jalkatuki, vaikka systeeminä paras ja helpposäätöisin, ei säädykään kajakissa istuen. Vaikka notkeuteni yleensä riittää hyvin jalkatuen säätöön kajakissa istuen, pieni aukko tekee siitä fysiologisesti mahdotonta. Siis kajakkin ja takaisin, neljä kertaa, ja jalkatuki on kohdallaan.

Taivutus taakse yllättää. Vaikka kajakin takakansi on matala, aukon takareuna on niin lähellä melojaa, että takakanennelle painautuminen ei onnistu. Lähes sentään. Selkätuen säätö auttaa vähän, mutta heti herää ajatus penkin korottamisesta. Sentti parikin voisi auttaa, taidan kokeilla Jacksonin ryynipussia.

Jalkojen asento tuntuu hetken oudolta, mutta sitten löydän idean. Tässä ei ole vapaita variaatioita, vaan kaksi selkeää vaihtoehtoa, jotka toimii samoilla asetuksilla. Joko koskarimaisesti ihan sivulla, mikä vaatii allekirjoittaneen luisille polville kevyitä pehmusteita sisäpuolelle, tai sitten lähes polvet keskellä, kneeboxia vasten, mikä äkkiseltään tuntuu hyvältä perusasennolta. Käytännössä kuvittelen että pääosin melotaan polvet kiinni kneeboxissa, ja tuennat ja eskimot haetaan laidoilta tukien. Asennon vaihto on vain muutamia senttejä, mutta oletan että se riittää pidemmillä matkoilla estämään puutumista.

Aukko on pieni, suoraan ei sisälle ole menemistä. Mutta takakannen kautta käynti on yllättävän vaivatonta, vaikka etukansikin on matala. Uskon että kajakista pääsee myös helposti pois.

Luukut ovat sitä mitä osasin odottaa. Kauniit ja äkkiseltään erittäin epäkäytännölliset. Muutaman hetken pähkäilyn jälkeen ne saa kuitenkin kiinni ja auki, ja systeemi vaikuttaa tiiviiltä ja helposti huollettavalta / korjattavalta. Tiivisteeksi löytynee useita vaihtoehtoja rakennuspuolelta. Lastitilat ovat varsin rajalliset, koko kajakki on pieni kuten oli odotettavissakin. Kuvissa luukut näyttävät isoilta, suhteessa kanteen, ja sitä ovatkin. Mutta kansi on kapea ja luukut todellisuudessa pienemmät mihin KS-ovaaleihin tottunut on sopeutunut. Toisaalta reiät on sen verran pitkät, että teltankin saa mukaan, toki teltasta riippuen.

Kneebox, eli aukon etupuolelle sijoitettu ks-luukulla varustettu etutila häiritsee yllättävän vähän, itseasiassa ei lainkaan. Karkunaru on asennettu luukun sisäpuolelle ja turhan pitkä, mikä vaatii sen asettelua ennen luukun sulkemista. Taidan vaihtaa sen kuminaruun. Äkkiäarvioiden tämä ei oikeastaan olekaan mikään päiväluukku, vaan turvasäilö arvotavaroille. Tilan käyttöhän edellyttää aukkopeitteen avaamista, ja lähinnä tulisikin mieleen sijoittaa tänne ei melonnan aikana tarvittavia mutta mukana kuljetettavia varusteita, jotka rantautuessa on kiva saada helposti esille. Lompakko, autonavaimet, varapuhelin yms. Itseasiassa melomatta tuntuu siltä, että kneeboxin suurin lisäarvo onkin melonta-asennon tukeminen. Vaikea selittää, mutta optimiasento on jotain koskarin ja kuntokajakin väliltä. Mielenkiintoista.

Huonolla kielipäällä ja runsaalla luovuudella olin tulkinnut kajakin nimen, Godthab, tarkoittavan komeasti ”Jumalan armoa” tai ”Jumalan tahtoa”. Antakaa anteeksi ainakin siihen asti kun saan tulkinnoilleni parempaa vahvistusta. Nettisanakirjojen perusteeella nimi näytäisi sekoittavan Norjan ja Unkarin kieliä ja tarkoittavan hyvää tai mainiota vaahtoa. Jos näin, nimi antaa odottaa loistoa pahimmissa ja hauskimmissa keleissä, joissa vesi vaahtoaa.

Kajkin pohjassa on selvä V, ja laidat pyöristyvät ihan kanteen asti. Ainakin teoriassa tämä lupaa alkukiikkeryyttä ja loputonta toissijaista vakautta. Tuennoille tämä lupaa hyvää ja eskimoille teoreettisesti joko täydellistä helppoutta tai pientä niksin opettelua. Jos kajakki on äärimmäisen loppuvakaa, miltä tämä teorissa vaikuttaa, eskimokäännös voi jopa vaikeutua. Kun kajakki on melojan mielestä kaatunut, se ei omasta mielestään olekan vielä kaatunut, vaan vähän kallellaan, ja pitäisi nostaa pystyyn kaatumispuoleltaan tuennalla. Kajakin kaataminen toisen puolen eskimon tekemiseksi voi silloin vaatia peruskajakkiin tottuneelta epätavanomaista toimintaa.

Aukkopeitteeksi tehdas tarjoaa toisen legendaarisen saksalaisvalmistajan Langerin Trad. mallia, joka 70-luvun henkineenkin sopii kajakkiin täydellisesti, mutta ei ole kangaspeittona täysin tiivis. Itse aion aloittaa testit Nookien Surf peitteellä, josta löytyy ainakin kuivalla koeteltuna hyvin aukkoon sopiva squirt-, surf- ja slalomkajkeille tehty malli. Retkikäytössä Tehtaan suosittelema suhtellisen kallis henkselimalli puolustanee paikkaansa hyvin.

Sanomattakin on selvää, että odotan ensimmäistä vesitestiä mielenkiinnolla. Nouseeko eskimo tuosta vaan vai opetellen? Kääntykö uimaaltaan mitalla edes kallistaen? Pääseekö helposti pois jos hätä tulee? Miten kajakkiin meno onnistuu ilman tukea?

Pian tiedetään.