By admin, ti helmi  10 2009

Sokkona naimisiin!

Olen ihastunut! Ei, olen rakastunut, pohjattomasti. Tämän minä haluan. Ihastuminen on ihanaa. Unelmia, unelmia unelmien täyttymisestä. Ihastuminen muuttuu rakastumiseksi, kun kaikki alkaa tuntua mahdolliselta. Tämä ei tapahdu enää vain mielikuvissani, vaan voi todella tapahtua! Kohtalokasta, jännittävää, vähän pelottavaakin. Nytkö tämä tapahtuu!

Ensimmäiseksi ihastuin tietysti ulkonäköön, lähes täydelliseen sellaiseen. Puhtaampia muotoja en ole osannut edes kuvitella, vaikka totta vieköön olen yrittänyt. Heikolla piirustustaidolla olen väsännyt kymmeniä, varmaan satoja luonnoksia, ja osaan ollut tyytyväinen, enemmänkin, lähes innoissani. Mutta tämä vei jalat alta kerralla.

Näin hänet ensi kerran jo muutama vuosi sitten, mutta tiesin hänet tavoittamattomaksi minulle. Etsin hänestä innoitusta omiin kuvitelmiini ja haaveisiini. Väsäsin jopa 3D mallin MDF levystä. Se on yhä tallessa ja vähän rikkoutuneenakin kunniapaikalla.

Mutta nyt, yhtäkkiä, mahdoton on muuttumassa mahdolliseksi.

Olen sokean rakastunut, siitä huolimatta, että tiedän edesä olevan monia ongelmia. Ulkonäkö on upea, enkä osaisi sitä parantaa edes kaikkivaltiaan roolissa, mutta luonne on vielä tuntematon. Sen kuitenkin tiedän, että siinä on paljon sellaista, joka vaatii minua sopeutumaan. Monet tunnusomaiset luonteenpiirteet näyttävät olevan kaukana siitä, mihin olen tottunut.

Tämä unelmani vaikuttaa vaikeasti lähestyttävältä, mikä tietysti haasteena myös kiehtoo. Suuremmalta haasteelta tuntuu hänen määrätietoisuutensa. Olen tottunut joustavuuteen ja herkkiin liikkeisiin, mutta hänessä tämä näyttäisi olevan piilossa, johdonmukaisuuden ja vakauden takana.

Olen jo päätökseni tehnyt, mutta nyt myös jännittää. Miten paljon tämä tulee vaikuttamaan koko elämääni? Kuinka paljon joudun itse muuttumaan, sillä tiedän että hän ei muutu. Tässä ei ole neuvottelun varaa. Saan nyt mahdollisuuden valita mahdottoman unelmani, mutta se on se mikä se on. Onko luvassa suuria pettymyksiä, pään seinään hakkaamista, tuskallista sopeutumista vai silkkaa onnea alusta loppuun. En tiedä vielä.

Valinta on tehty, ja tässä tapauksesa vastuu on yksin minun. Onhan kyse kuitenkin kajakista, jolla toivon mukaan melon tuhansia kilometrejä tulevina vuosina.

Lettmannin perinteikkään perheyhtiön mallistoakin ohjaa luonnollisesti kysyntä, ja siitäkin syystä tervehdin suurella ilolla uutista, että välillä jo tuotannosta poistumassa ollut Godthab palaa mallistoon ja nyt myös vientimallistoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tämä tinkimätön kajakki on allekirjoittaneen ja mahdolllisesti parin muunkin suomalaisen melottavissa jo kesällä 2009.

Strategiset mitat 520/52 senttimetriä, 268/128 litraa, 17-24 kiloa. Pieni aukko (sisämitta 56 cm), kiintoevä, polviboxi. Tyköistuva.

Miksi ihastuin? Kuten jo kerroin, ulkonäkö on lähes täydellinen. Kauneus on toki myös katsojan silmässä, mutta puhdas kauneus, funktionaalinen vuosisatojen käytännössä kehittynyt puhdas muoto on jotain vastaansanomatonta. Godthabissa yhdistyy puhdas länsigrönlantilainen kalastus ja metsästys kajakki ja saksalainen yli 40 vuotta kajakkeja tehneen perheyrityksen osaaminen ja tinkimättömyys. Tämä kajakki saa minut melomaan, entistäkin enemmän. Se saa minut nauttimaan lyhyemmistäkin melonnoista enemmän.

Miksi aloitin freestylemelonnan keski-iällä ja veteen nähden varovaisella luonteella? Nauttiakseni haasteista, oppiakseni uutta, kokeakseni oppimisen iloa ja ymmärtääkseni entistä paremmin melonnan monia ulottuvaisuuksia ja lainalaisuuksia. Ja myös ymmärtääkseni paremmin melonnan oppimiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia.

Samasta syystä aion viettää paljon aikaa Godthabissa tulevina kesinä. En ole istunut siinä vielä kertaakaan, joten paljon on edessä. Voin silti kuvitella, että se on minulle kovin eritavoin loistava kajakki, kuin esim. lähes täydellinen Jackson AllStarini. AllStar on kaikkea mitä freestyle kajakilta odotan. Lähes täydellinen. Haasteet liittyy omaan itseen ja olosuhteisiin. Godthab on jo itsessään haaste. Enkä tarkoita ensisijaisesti kapeutta tai pientä tilavuutta, vaaan suuntavakautta, joka on minulle uutta. Olen tottunut herkkäliikkeisiin kajakkeihin. Olen vierastanut junamaisia kajakkeja. Ehkä tämä ei olekaan sellainen...

Myös pienen pieni aukko on ihan uusi juttu. Olen ihastunut siihen, vaikka järkiperusteet pienen pienelle aukolle ovatkin vähentyneet entistä parempien aukkopeittojen myötä. Suhteellisen notkeana ja persjalkaisena pääseen aika pieniinkin aukkoihin suoraan takakannen kautta käymättä, tähän sentään tuskin.

Ehkä eniten odotan sitä, että taas odotan melomaan pääsemistä myös retkikajakilla, myös muutamaksi tunniksi. Kun työn puolesta tulee melottua kohtuullinen määrä, ei nyt kilometrejä mitaten mutta tunteja kuitenkin, ja enimmäkseen tukevilla turvallisiilla kajakeilla, joilla myös reskutus on helppoa, jotain katoaa väkisin. Onhan minulla nytkin ollut mahdollisuus meloa upealla Streamlinerilla lähes aina kun mieli tekee, mutta mieli ei ole tehnyt tarpeeksi usein. Se on upea ja nopea kuntokajakki, jolla voi myös retkeillä. Mutta siinä on iso aukko, liikaa tuulipintaa minun painolla eikä se tarjoa koskarimaista tyköistuvuutta, mitä odotan uudelta rakkaaltani. En ole mikään kilpameloja enkä erityisemmin kaipaa polvet yhdessä melontaa, vaikka se monilla kuntokajakeilla onkin mukava melonta-asento.

Kaipaan haastetta, joka on kohtuudella kesytettävissä. Pientä ekstraa ja myös pientä erikoisuuttta. Minulle kajakki ei ole vain kajakki. Järjellä ei ole tämän kanssa paljoakaan tekemistä, mutta jos melon enemmän ja nautin siitä enemmän, sekin peruste on täyettty.

Miksi? Miksi naiset meikkaavat ja näyttävät hyvältä, miksi miehet käyvät parturissa, miksi koira heiluttaa häntäänsä ja nuolee jopa sitä? Miksi mies käyttäisi varvassukkia tai hankkisi vähän erilaisen kajakin?