By admin, pe marras 24 2006

Opettele ensin eskimo. Liikkeiden oppiminen on mahdotonta, jos jatkuvasti varot kaatumista ja otat melatukia. Jos taas jatkuvasti kaadut ja uit - ei harjoittelusta sittenkään tule mitään.

Opettele pitämään paino kajakin päällä. Kajakki pysyy pystyssä, kun pidät painosi kajakin päällä. Näin voit käyttää melaasi liikkeisiin etkä tarvitse sitä pystyssä pysymiseen.

Opettele erottamaan ala- ja ylävartalosi toisistaan. Sinun on saatava ne toimimaan tahoillaan normaaliliikunnasta poikkeavalla tavalla. Jaloillasi on tärkeä tehtävä monissa liikkeissä. Kiinnitä huomio jalkoihisi, tekevätkö ne todella parhaansa vai ovatko vaan mukana.

Suuntaa ylävartalosi liikkeen suuntaan. Seuraa katseellasi ja koko ylävartalollasi liikettä, Johda sitä kehollasi.

Valitse varusteet siten, että ne ovat tarkoitukseensa ja käyttäjälleen sopivat. Jos todella haluat opetella freestyle liikkeitä, tarvitset aidon freestylekajakin. Pelimies tekee tempun kuin tempun Riverrunnig playboat -luokan laitteella, Esim. Classic funilla. Mutta amatöörille oppiminen on paljon helpompaa aidolla pelipaatilla, esim. Jacksonin AllStarilla. Jokaisella kajakilla on omat vahvuutensa, esim. Classic Fun on ylettömän hyvä piruetteihin ja sen eskimot ovat maailman helpoimmat. Mutta jos haluat opetella kärräreitä ja voltteja, kokeile Star sarjaa. (kajakki tietty maksaa, mutta koskikajakin hintaa voi ajatella myös näin. Allekirjoittanut meloo koskessa omaksi ilokseen avovedessä ehkä 10 kertaa vuodessa, hallissa n. 35 kertaa... Yhteensä n. 150 tuntia vuodessa + työt päälle. Kajakki kestää vuosikausia ja vaikka sen vaihtaisi kolmen vuoden välein, väliraha lienee laskennallisesti alle 150 vuosi. Eli euron tunti jos ensimmäistä investointia ei huomioida)

Myös melalla on väliä. Ensinnäkin lapakulman olisi hyvä olla haarukassa 15-45 astetta. Toisekseen melan tulisi olla sopivan mittainen, useimmille 190-200 cm. Kolmanneksi Melan tulisi olla sopivan jäykkä ja ohut ja varreltaan käteensopiva. Ja mieluummin oma. Hyviä vaihtoehtoja on paljon. Jo n. 150:llä eurolla saa huippumelan, ja reilulla kahdella sadalla sellaisen joka kestää myös kovaa käyttöä. Kennomeloilla on puolensa, mutta ne maksavat ja kun niihin tottuu muut tuntuvat oudoilta. Ken Whitingin suosima Shred on hieno mela rodeoon ja sen saa myös edullisempana lasikuituversiona. Mutkavartisen ystävän valinta voi olla esim. Ergonom Pro, sillä allekirjoittanut meloo eikä enää oikein muilla osaa. Jos kohta perustemput lähtee asiallisella retkimelallakin (esim. AB Manta Ray) ja kun lapakulman saa oikeaksi, ei 210 cm pituuskaan ole ongelma uimahallireeneissä.

Ja ennenmuuta, hanki omat. Oli se sitten mikä tahanssa, siihen on opittava ja totuttava. Jos melot joka kerta eri paateilla, meloilla ja säädöillä, oppiminen käy paljon hitaammin.