By admin, ma helmi  13 2006

Ensimmäinen askel on ehkä vaikein. Se vaatii sitoutumista, heittäytymistä, uskoa. Ennen sitäkin voit edetä aika pitkälle, mutta tiesi on tuskallinen ja hidas. Jos toki usein väistämätön.

Vesi on ystäväsi. Ei mitään pelättävää. Heittäydy veteen. Unohda vedenpinta ratkaisevana rajana, se ei ole sitä. Pysyt paremmin pinnalla, kun antaudut välillä sen alle.

Tarvitaan kovaa harjoittelua, mutta vielä enemmän poisoppimista, olitpa sitten kokenut tai kokematon meloja. Freestylessa on ihan oma logiikkansa, ja se vaatii heittäytymistä, vanhasta luopumista.

Voimaa ja tekniikkaa, mutta vielä enemmän heittäytymistä ja kärsivällisyyttä, epäonnistumisten toistuvaa sietämistä ja kykyä iloita edistyksestä, joka usein on todella palkitsevaa.

Välillä tulee toki takapakkia, mutta joka kerta oppii myös uutta. Ja jollei opi, kannattaa harkita melontaseuraa ja/tai kalustoa uudemman kerran.

Jokainen oppii tavallaan ja aikanaan, mutta viikottaisella harjoittelulla oikeilla välineillä ja opastuksella vuodessa tapahtuu sellaisia loikkia, että ymmärtää hyvin yhä useampien retkimelojienkin innostuneen freestylestä...